Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama meni peruuttamalla sisälle kahden kiven välissä olevaan koloon. Hän raahasi maata pitkin kookasta jänistä, josta riitti syötävää sekä pentutarhan että klaaninvanhimpien pesän väelle – he kaikki kun sattuivat sopivasti sijaitsemaan samassa osoitteessa. Hänen turkkiaan kihelmöi vaivaantuneesti tuntiessaan kaikkien pesässäolijoiden katseiden kääntyvän häneen, mutta hän pakotti karvansa pysymään sileinä kiepahtaessaan ympäri ja kohdatessaan heidät.
“Toin ruokaa.” Vasta kun sanat olivat jo livahtaneet hänen kieleltään, hän tajusi, miten typerältä ilmoitus oli kuulostanut. Kyllä kai he näkivät ihan omin silminkin, että hän oli tuonut ruokaa.
Hämypilvi tuhautti nenäänsä vuoteessaan, ja hänen harmaansiniset silmänsä kiiluivat arvostelevasti, kun hän katsoi Aaltosalamaan ja tämän tuomaan jänikseen. “Siltä näyttää.”
Aaltosalama tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn, mutta hän onnistui keräämään jostakin itsehillintää ja sivuuttamaan vanhan naaraan nyrpeän kommentin. “Hyvää ruokahalua”, hän vain toivotti ja kiirehti sitten ulos tunkkaisesta onkalosta, ennen kuin möläyttäisi jotakin tökeröä.
Kaikki oli Varissulan syytä. Aina siitä asti, kun he olivat taistelun viimehetkinä käyneet kuoleman partaalla, Aaltosalama oli vihdoin tajunnut omat tunteensa tummanharmaata soturia kohtaan. Varissulka oli hänelle enemmän kuin pelkkä ystävä, ja ajatus vuoroin raastoi hänen vatsanpohjaansa tai sai hänen sydämensä pamppailemaan ilosta.
Tilanne ei olisi ollut niin kamala, jos Varissulka ei olisi muuttunut yhtäkkiä ihan kummalliseksi heidän päästyään pois parantajan pesältä taistelussa saamiensa haavojen viimein parannuttua. Soturin olisi voinut nimittäin luulla välttelevän häntä, ja Aaltosalama pelkäsi, että hänen omat tunteensa olivat olleet niin selvästi luettavissa, että kolli oli säikähtänyt ja halunnut ottaa häneen etäisyyttä, koska ei tuntenut samoin. Epätietoisuus roikkui hänen ajatustensa yläpuolella raskaana kuin sadepilvet, ja se näkyi ulkopuolisille voimakkaana ailahteluna hänen käytöksessään.
Aaltosalama astui juuri ulos pesästä, kun kyseinen kolli tupsahti kuin tyhjästä hänen eteensä ja ilmoitti, että hänen pitäisi mennä partioon tämän kanssa. Sen sanottuaan soturi kääntyi saman tien ympäri ja jolkotti leirin uloskäynnille, jossa Tattihalla ja Tummasielu näyttivät odottelevan tätä. Aaltosalaman häntä riipahti – Varissulka taisi todellakin inhota häntä.
Huolimatta palasiksi räsähtelevän sydämensä äänistä taustalla punaruskea soturitar lähti kollin perään. Ruostekukka ei ollut kasvattanut hänestä luovuttajaa; joskus teki kipeää, mutta siitä selvittäisiin. Tosin Aaltosalama ei ollut varma, miten särkynyttä sydäntä hoidettaisiin. Hehkuaskelelta tuskin löytyisi yrttiä, joka olisi voinut viedä sellaisen kivun pois.
Linnut liversivät puiden latvustossa, kun Varissulka pysäytti heidät syvemmällä metsässä. “Meidän kannattaisi jakaantua pareihin”, kolli ehdotti ja vilkaisi muihin. Aaltosalaman kurkkua kuristi, kun soturin katse pyyhkäisi suoraan hänen ohitseen.
“Hyvä idea.” Tummasielu heilautti häntäänsä ja katsahti viereensä seisahtaneeseen Tattihallaan. “Minä ja Tattihalla voimme lähteä joen suuntaan.”
Aaltosalaman sisällä läikähti pelon ja toivon sekainen tunne – se tarkoittaisi, että hän ja Varissulka olisivat pari. Varissulka näytti kuitenkin epäröivän, eikä tämä suostunut katsomaankaan hänen suuntaansa.
Tummasielun häntä nytkähti närkästyneesti. “Vai onko siinä joku ongelma?” tämä tivasi tummanharmaalta soturilta, joka vaikutti olevan aikeissa väittää vastaan.
Varissulka sulki lopulta suunsa ja pudisti päätään. Tummasielu tiirasi kollia hetken silmiään siristäen, ennen kuin kutsui Tattihallan hännänheilautuksella mukaansa ja katosi puiden sekaan. Ja näin he olivat jääneet kaksin keskelle metsää – voisiko enää huonommaksi päivä mennä?
Aaltosalama työnsi tunteensa syrjään ja yritti keskittyä saalistamiseen sen sijaan. Hänellä olisi aikaa surkutella lisää omalla ajallaankin. “Mihin suuntaan haluat lähteä?” hän kysyi Varissulalta, ja hänen äänensä oli kylmempi kuin hän oli tarkoittanut sen olevan.
//Varis?
