Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Rapakynsi oli tullut aikaisin aamulla luokseni ja ehdottanut, että järjestäisimme Saukkotassulle ja Sirpaletassulle yhteiset taisteluharjoitukset lehtikuusilaaksossa. Koska olin muutenkin ollut aikeissa viedä oppilaani tänään metsään, suostuin oikopäätä vanhemman soturin ehdotukseen.
Aluskasvillisuutta peitti vielä harsomainen sumu ja ruohonkorsilla kimmelsi valkoista kuuraa, kun neljän hengen joukkiomme taivalsi pitkin kapeaa, neulasten verhoamaa metsäpolkua. Rapakynsi ja Saukkotassu kulkivat rinnatusten edellä, Sirpaletassu kipitti heidän jäljessään ja minä pidin jonon perää. Katselin mietteliäs ilme kasvoillani kilpikonnakuvioisen turkin omaavaa Sirpaletassua, joka antoi uneliaan katseensa harhailla havumetsän siimekseen. Minun oli yhä hieman vaikea uskoa, että Punatähti oli tehnyt minusta tuon hiljaisen nuoren kissan mestarin, että Sirpaletassu oli minun oppilaani. Vaikka olin pitänyt naaraalle jo muutamat harjoitukset, en ollut juurikaan tutustunut tähän. Oppilas vaikutti aivan liian aralta ja ystävälliseltä tullakseen hyväksi soturiksi, eivätkä odotukseni tämän suhteen olleet järin korkealla. Aioin kuitenkin tehdä parhaani opettaessani Sirpaletassua, jotta naaras saisi valjastettua edes sen vähäisen potentiaalin, joka tuon sisällä piili.
Saukkotassu taas vaikutti vielä Sirpaletassuakin toivottovammalta tapaukselta. Ruskean turkin ja hassun pyöreät kasvot omaava naaras oli mahdoton säheltäjä, joka teki ensin ja ajatteli vasta sitten, kun kaikki oli jo mennyt auttamattomasti pieleen. Niin kokenut soturi kuin Rapakynsi olikin, arvelin tämän joutuvan tekemään paljon töitä sen eteen, että Saukkotassu oppisi edes kuuntelemaan mestariaan ja noudattamaan tämän antamia ohjeita. Sirpaletassulta minä en moista käytöstä tulisi suvaitsemaan vaan naaraan täytyisi oppia tottelemaan mukisematta jokaista antamaani käskyä.
Kun saavuimme lehtikuusilaakson laidalle, oppilaiden aamuinen väsymys oli tiessään ja kaksikko pinkaisi hyväntuulisesti nauraen alas pengertä neulasistaan hiljalleen luopuvien puiden katveeseen.
“Oletteko te Sirpaletassun kanssa harjoitelleet jo paljonkin taistelua?” Rapakynsi tiedusteli, kun laskeuduimme oppilaiden jäljessä laaksoon.
“Emme paljon”, vastasin. “Sirpaletassu on halunnut keskittyä mieluummin saalistamiseen.”
“Saukkotassu on innokas puolustamaan klaania, mutta emme mekään ole harjoitelleen kuin vain paria yksinkertaista liikettä”, kilpikonnakuvioinen soturitar kertoi ja tuijotti mietteliään näköisenä eteensä. “Molemmat oppilaat ovat siis vielä lähtökuopissa.”
“Tänään voisi olla parasta keskittyä vain kaksinkamppailun alkeisiin”, ehdotin koettaen kuulostaa niin asiantuntevalta kuin vain suinkin mahdollista. Koska en ollut järin hyvä taistelija, Rapakynsi saisi ottaa ohjat näissä yhteisharjoituksissa. Kokeneempi soturi nyökkäsi ja kutsui Sirpaletassun ja Saukkotassun luoksemme. Epäilin jälkimmäisen kompastuneen vähintään kerran juostessaan, sillä tämän sileään turkkiin oli jo ehtinyt tarttua muutama märkä ruskalehti.
“Teille molemmille on opetettu joitain yksinkertaisia taisteluliikkeitä”, Rapakynsi aloitti, kunhan molemmat oppilaat olivat ensin rauhoittuneet kuuntelemaan mitä naaraalla oli sanottavana. “Tänään saatte kokeilla niitä käytännössä. Ja jos kaikki menee hyvin, saatamme opettaa teille vielä jonkin uuden liikkeen.”
“Kuulostaa kivalta!” Saukkotassu hihkaisi. Oppilaan häntä heilahteli kärsimättömästi puolelta toiselle. Sirpaletassu hymyili varovasti ruskean turkin omaavan naaraan vierellä.
“Osaatte molemmat kampittaa. Sen taidon avulla vihollinen on helppo painaa maahan, jolloin hänestä tulee haavoittuva”, sanoin vuorostani. “Saukkotassu saa ensin koettaa liikettä Sirpaletassuun, jonka tehtävänä on joko väistää tai torjua hyökkäys.”
Rapakynsi nyökkäsi ja heilautti häntäänsä kehotuksena oppilaille ottaa hieman etäisyyttä toisiinsa. Kun molemmat olivat paikoillaan, Rapakynsi käski heidän aloittaa. Mieleeni muistui vasta nyt, että mustan ja ruskean kirjava soturitar oli Punatähden kumppani.
Saukkotassu syöksähti päättäväinen ilme kasvoillaan kohti Sirpaletassua, joka oli asettanut jalkansa leveästi haralleen ja painanut päänsä alas valmiina vastaanottamaan toisen oppilaan rynnäkköön. Olin opettanut tämän liikkeen hyvin sinikilpikonnakuvioiselle naaraalle, joten uskoin tämän onnistuvan torjumaan Saukkotassun hyökkäyksen kuin kokenutkin soturi. Kun Rapakynnen oppilas oli vain hännänmitan päässä, Sirpaletassu kierähti sulavasti pois tämän edestä ja kiersi oppilastoverinsa taakse kuin varjo. Saukkotassu ärähti turhautuneesti ja kääntyi sen enempää kyselemättä uuteen hyökkäykseen. Tällä kertaa Sirpaletassu ei ehtinyt reagoida vaan paiskautui maahan Saukkotassun iskeydyttyä voimalla oppilaan kylkeen. Sirpaletassu älähti ja kaksikko päätyi kierimään kosteassa maassa yhtenä karvojen ja kynsien sekamelskana. Samassa Rapakynsi astui eteen ja komensi kahinan poikki.
“Yrittäkää uudelleen. Tällä kertaa Sirpaletassu hyökkää ja Saukkotassu puolustautuu”, kilpikonnakuvioinen soturitar kehotti, kun oppilaat könysivät takaisin jaloilleen. Kaksikko harjoitteli vielä muutaman kerran kampittamista ennen kuin minä ja Rapakynsi näytimme heille esimerkkiä eräästä toisesta liikkeestä, jota oppilaiden tuli seuraavaksi yrittää jäljitellä. Saukkotassu ja Sirpaletassu paneutuivat uuden oppimiseen kumpikin kunnioitettavan määrätietoisesti, kunnes lopulta ensiksi mainittu alkoi valittaa nälkäänsä. Sirpaletassu ilmoitti myös olevansa nälkäinen ja väsynyt ja Rapakynsi teki päätöksen palata takaisin leiriin. En voinut kieltää, etteikö minunkin vatsani olisi jo hieman kurninut.
// 651 sanaa
