Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta oli jäänyt odottamaan Turhatassua aloilleen. Kolli palasi nopeasti Haahkasurman luota takaisin raidallisen Sulkavirran luokse. Naaras kiinnitti huomiota siihen, miten synkäksi oppilaan ilme oli muuttunut. Se kirkastui kuitenkin nopeasti tuon päästyä Sulkavirran lähelle.
”Hän antoi luvan”, oppilas totesi pirteästi ja hymyili nuorelle soturille. Sulkavirta nyökkäsi, mutta ei hymyillyt.
”Lähdetään auringon laskettua”, harmaanruskea naaras totesi kohdaten oppilaan taivaansinisen katseen. Turhatassu nyökkäsi. Sulkavirta ilmoitti oppilaalle odottavansa tätä auringonlaskun jälkeen piikkihernetunnelilla. Ennen lähtöä naaras halusi kertoa harjoitustuokiosta veljelleen Sähkötuholle. Sulkavirta jätti Turhatassun yksin ja soturi suuntasi kohti parantajan pesää. Hän asteli varovasti sisään hämärään koloon. Sairasaukio oli hiljainen, ja yrttien katku täytti aukion. Sulkavirtaa puistatti. Hän oli viettänyt pari päivää parantajan pesällä, muttei yrttien hajuun tottunut koskaan. Naaraan ilme kirkastui, kun hän näki Sähkötuhon makaavan vuoteellaan. Veli nosti päätään nähdessään sisarensa lähestyvän.
”Et ikinä arvaa mitä minä teen tänä yönä!” Sulkavirta hihkaisi ja loikki aukion halki veljensä luokse. Sähkötuhon ilme pysyi vakavana, ja veli näytti vähän siltä, ettei hän ehkä haluaisi edes tietää.
”Toivottavasti et ainakaan riko yhtäkään sääntöä”, harmaaraidallinen kolli sanoi rauhallisella, mutta kylmällä äänellä. Sulkavirta pyöräytti silmiään.
”En tietenkään”, naaras vastasi kuin ei ymmärtäisi, miksi veli oli moisesta huolissaan, ”pääsen pitämään Turhatassulle, sille uudelle oppilaalle, saalistusharjoitukset!” Sähkötuho näytti hieman yllättyneeltä. Sulkavirta selitti veljelle nopeasti sen, miten tilanne oli edennyt tähän pisteeseen.
Keskustelu Sähkötuhon kanssa jäi lyhyeksi, kun Hehkuaskel oppilaineen tuli paikalle tarkastamaan toipilaan vointia. Sulkavirta katsoi parhaaksi liueta paikalta ennen kuin kukaan valittaisi siitä, että naaras oli vain tiellä tarkastuksen aikana.
Soturi livahti ulos pesästä pääaukiolle. Ilma tuntui huomattavasti raittiimmalta ilman yrttien hajua. Auringonlaskuun olisi vielä hetki aikaa, joten Sulkavirta etsi itselleen rauhallisen paikan ja jäi siihen siistimään turkkiaan.
Kun auringonlasku tuli, raidallinen Sulkavirta siirtyi piikkihernetunnelin läheisyyteen. Hän seisoi tunnelin vasemmalla puolella niin, ettei ollut leiriin saapuvien tai leiristä lähtevien kissojen tiellä. Viimein Turhatassu asteli oppilaiden pesän luota hymyillen soturin luokse. Sulkavirta piti kasvoillaan vakavan ilmeen. Tänä yönä hän olisi johtaja ja saisi päättää mitä tehtäisi. Naaras otti tilanteen vakavasti. Tämä ei ollut leikkiä.
Hännän heilautuksella naaras viittoi Turhatassun peräänsä. Hontelo oppilas seurasi naarasta ulos leiristä. Leirin ulkopuolella sää oli melko lämmin. Pieni tuuli tarttui Sulkavirran turkkiin. Taivas oli kirkas, ja ensimmäiset tähdet olivat ilmestyneet taivaalle. Sulkavirta katsahti kuuta. Naaras ei malttanut odottaa sen olevan täysi. Silloin Kuolonklaani kokoontuisi Kivikukkulalle taas tapaamaan Eloklaania. Naaras toivoi pääsevänsä mukaan seuraavaankin kokoontumiseen. Salaa hän toivoi näkevänsä Ruskatassun siellä, tai edes kuulevansa oppilaasta jotain.
”Pääsetköhän sinäkin mukaan seuraavaan täysikuun kokoontumiseen?” Sulkavirta mietti ääneen ja vilkaisi Turhatassua. Naaras ei ollut ihan varma, oliko Haahkasurma edes kertonut nuorukaiselle siitä, mikä kokoontuminen oli ja mitä siellä tapahtui. Takana oli vasta yksi kokoontuminen, eivätkä kuolonklaanilaiset tuntuneet olevan kovin innoissaan eloklaanilaisten tapaamisesta.
//Turha?
// 432 sanaa
