Kaamostassu
Kirjoittaja: Aura
Kaamostassu oli viime illan suunnitelmiensa päätteeksi ajatellut ottaa pitkät ja makoisat yöunet. Jääviilto oli kuitenkin kiskonut hänet heti aamutuimaan ylös aamupartioon ja sen johdosta kolli oli ollut kiukkuinen, kuin ampiainen. Kaamostassulta oli vaatinut paljon olla räjähtämättä partion muille kissoille. Kolli oli kuitenkin pyrkinyt peittämään tunteensa taitavasti ja käyttämään kaiken aikansa muiden kissojen mielistelyyn. Yök, kollia ällötti hänen oma käytöksensä. Kaamostassu värähti, mutta vakuutteli itselleen tämän olevan vain osa suunnitelmaa. Hyvien juonien eteen joutuisi kärsimään, eikö? Niin Kaamostassu uskotteli itselleen. Kollikissa räpäytti silmiään, kun Toivetassu askelsi leiriin mestarinsa Huomenkyyhkyn rinnalla. Täydellistä, ah niin täydellistä. Kollikissa nappasi vieressään olevan myyrän ja laski korkean olemuksensa matalaksi. Pitäisi näyttää nöyrältä, pienemmältä kun hän oli. Kaamostassun tummahtava turkki oli suittu tapansa mukaan tarkasti siistiksi ja sileäksi. Kaamostassu odotti, että Huomenkyyhky vapautti oppilaansa ja luikerteli sitten välittömästi Toivetassun seuraan. Lempeähkö, pahoitteleva hymy oli hiipinyt Kaamostassun kasvoille ja sisältäpäin kollia oksetti. Tältäkö hän joutui näyttää saadakseen sitä mitä hän halusi..?
”Mitä haluat?” Toivetassu kysyi pidättyväisesti ja otti muutaman askelen taaksepäin. Kaamostassu kallisti päätään ja laski myyrän oppilastoverinsa jalkoihin.
”Tahdon pyytää sinulta anteeksi ja selittää kaiken. Ajattelin, että myyrä olisi sopiva ele sovinnon merkiksi, eikö?” Kaamostassu maukaisi varovaisesti ja työnsi myyrää kohti mustaa kissaa. Kaamostassun ilme ja olemus oli sovitteleva. Tätä kollikissa oli harjoitellut ja tässä hän oli edistynyt! Oli helppoa esittää olevansa jotain muuta, jos oli Kaamostassun kaltainen huijari. Välillä mikään kollissa ei ollut totta, kaikki oli harjoiteltuja fraaseja ja eleitä. Mutta ne toimivat, joten miksi vaihtaa toimivaa taktiikkaa?
”Miksi haluat nyt sopia, kun aiemmin olit melkein valmis tappamaan sinut?” Toivetassu kysyi epäileväisesti ja silmäili myyrän lisäksi myös kollikissaa. Kaamostassun korvat lurpahtivat hieman, jotta hän näyttäisi yhä aidommalta anteeksipyyntönsä kanssa.
”Hetki sitten tajusin kuinka ilkeästi olen käyttäytynyt teitä kohtaan. Anteeksi, se oli todella väärin. En odota, että sinä antaisit heti anteeksi, mutta voisitko sinä edes harkita? Ehkä jonain päivänä voisimme olla jopa… ystäviä? Ymmärrän toki, jos et ole vielä valmis. Kuule, olen pistänyt merkille kuinka Mäyräkynsi kohtelee sinua. Minusta hän ei saisi kohdella sinua noin, isäsi ei vaikuta kaikista.. järkevimmältä tapaukselta. Anteeksi, tarkoituksenani ei ollut loukata sinun perhettäsi! Haluan vain, että kaikilla kuolonklaanilaisilla on hyvä olla. Sinun isäsi pitäisi kohdella sinua paljon paremmin. Aion itse olla tästä edespäin paljon parempi kissa. En ole enää se sama vanha Kaamostassu, takaan sen!” kolli mourui ja räpytteli silmiään. Missä roskat ja pöly viipyi, juuri kuin hän olisi tarvinnut niitä kyyneliä varten!
”Anteeksi, tämä vain… Minua todella surettaa kuinka olen kohdellut sinua ja muita. Olen ollut aivan kamala tapaus! Ja se sattuu, en tiedä kuinka voin korvata tämän teille..”, Kaamostassu mourusi ja pyyhkäisi silmiään. Pikkuhiljaa hän hivuttautui lähemmäksi Toivetassua ja kosketti toisen käpälää hellästi.
//Toive?
