Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
Toivetassu oli partiossa keskellä metsää. Jokaikinen haju jonka kolli sai nenäänsä ja joka ikinen saaliseläin jonka hän sai eteensä oli jonkun muun vihjaama. Kollioppilaan hermot olivat erittäin kireällä, koska hän pelkäsi isäänsä, joka oli mukana partiossa. Kaamostassu oli kertoillut Pyräkkätassun hirveistä tapahtumista Mäyräkynnen kanssa ja kuinka hänen isänsä oli antanut kuonoon Pyräkkätassu poloiselle monia kertoja. Toivetassu pelkäsi omaa kohtaloaan isänsä surkeana epäonnistuja poikana, joka ei osannut kuin kompuroida ja lyödä käpäliään puun juuriin. Onneksi Orvokkisydän suojelisi leirissä poikaansa keneltä tahansa mutta mitä nyt, kun partiossa oli Mäyräkynnen lisäksi vain Pimentovarjo, Huomenkyyhky ja Pyräkkätassu. Kukaan heistä ei heittäytyisi väliin jos Mäyräkynsi rupeaisi ahdistelevaksi. Juuri silloin kollioppilas äkkäsi oravan ja lähti hiipimään sitä kohti. Häntä maata miltei viistäen. Huomenkyyhky nosti häntää hiukan omalla käpälällään ja antoi sitten oppilaansa jatkaa. Häntä laskeutui takaisin maan tasoon ja osui lehtiin jotka, kahahtivat ja orava läksi karkuun puuhun. Toivetassu meni perään ja kiipesi jonkun verran ylemmäs kuin alaoksat olivat mutta pysähtyi siihen koska orava pääsi pakoon. Onneksi puun alla ei ollut muita kuin Huomenkyyhky ja Pimentovarjo niin Mäyräkynsi ei ollut sättimättä tätä surkeaa katin kuvatusta. Toivetassu liikahti oksalla ja rääkäisi, kun sai tikun käpäläänsä. Hän katsahti nopeasti alas ja heilahti oksalta katseensa osoittamaan suuntaan. Hän mätkähti maahan rääkäisten ja jäi makaamaan yhtenä karvakasanna ketunmitan päähän puunrungosta. Pimentovarjo oli ollut hereillä, kun taas Toivetassun mestari oli kipaissut todennäköisesti jonkun toisen saaliin perään. “Oletko kunnossa?” Pimentovarjo kysyi. “Olen minä”, mustaturkkinen oppilas ähkäisi. Hänen karvansa olivat ihan sotkussa ja oksien ja lehtien peitossa, sillä hän oli pudonnut suoraan oksien lävitse.
//Pimento?
