Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
”Älä jää jälkeen”, sanat karkasivat suustani ennen aikojaan, jolloin ne olivat tarpeettoman teräviä ja tylyjä. Säihkysielu katsahti minua pahoitellen ja kiri sitten muun partion kiinni. Hermoni olivat taas kireällä. Häntäni piiskasi puolelta toiselle, vaikka yritin pitää sen aloillaan. Miksi olin niin hermostunut? Vedin syvään henkeä, yrittäen pitää itseni rauhallisena, mutta pelkäsin kylmän ja rauhallisen ulkokuoreni säröilevän. Voi Pimeyden Metsä sentään, olinko todella tulossa hulluksi? Olin tullut siihen tulokseen, ettei tämä ollut niin nopeasti ohimenevää kuin olin uskonut. Olin kuitenkin varma, että kaikki ongelmani olivat peräisin univaikeuksista, jotka jatkuivat nyt kolmatta vuodenaikaa. Joinain öinä nukuin hädin tuskin silmäystäkään. Tuijottelin öisin sotureiden pesän kattoa, kuuntelin sikeästi nukkuvien sotureiden tuhinaa tai vaeltelin ympäri leiriä tai Kuolonklaanin reviiriä.
Ravistelin turhautuneena päätäni. En kyennyt hillitsemään ajatuksiani. Ne vain tulivat ja menivät ilman, että sain otetta niistä. Käänsin pääni eteenpäin. Onnekseni Kuolonklaanin leiri häämöttäisi pian edessämme ja tämä kirottu partio olisi ohi.
”Kaikki hyvin?” Pikkukaaos kysyi kuin ohimennen, kun saavuimme viimein leiriin. Vilkaisin soturia epäilevä ilme kasvoillani.
”Miksi ei olisi?” tiuskaisin vastauksen ja pudistelin turhautuneena päätäni.
”Vaikutat hermostuneelta. Hyvä kuitenkin jos kaikki on hyvin”, naaras tuhahti ja pyöräytti silmiään, eikä keskustelu jatkunut enempää. Pikkukaaos käveli häntä pienesti nykien pois luotani, ja minä jäin istuskelemaan leirin pääaukiolle yksin, yrittäen saada ajatuksiani kasaan, vaikka tiesin sen olevan mahdotonta.
