Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti. Olimme kenties syventyneet keskusteluun viheryskän alkuperästä hieman liikaa, sillä emme olleet huomanneet ollenkaan kettua, joka oli päässyt yllättämään Tuhopolton. Kolli oli meinannut jakaa ajatuksiaan aiheesta, kun punainen peto oli silmänräpäyksessä katkaissut hänen lauseensa – ja ikävästä napsahduksesta päätellen myös hänen kaulansa.
Seisoin vielä jähmettyneenä paikoilleni tilanteen äkkinäisyydestä, kun Jääviilto jo kävi vastahyökkäykseen. Näin, miten vanhempi soturi tarrasi kynsillään tiukasti ketun turkkiin ja alkoi jakelemaan iskuja tassuillaan ja hampaillaan. Kuuraturkki nappasi nopeasti hampaillaan kiinni Tuhopolton veriseen niskaan ja raahasi tämän ruumiin kauemmas. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun näin soturin elottoman katseen – ajatella, että vain hetki sitten hän oli keskustellut kanssamme jostain niinkin joutavasta kuin Jääviillon salaliittoteorioista. Elämä saattoi päättyä noin vain kuin salamaniskusta.
Nyt ei ollut aikaa sen syvällisempään ajatteluun. Jääviilto piti yhä pintansa ketun paholaisen selässä, mutta peto näytti valmiilta heittämään soturin kimpustaan. Riensin hyökkäykseen ajatuksenani harhauttaa vastustajaamme ja tarjota Jääviillolle tilaisuus iskeä sen niskaan. Läimin tassuillani villisti sen kasvoja ja tartuin hampaillani sen korvasta yrittäen viedä ketun huomion muualle. Korva kuitenkin petti ja sävähdin hiukan, kun huomasin repäisseeni palasen ketun nahkaa suuhuni. Se päästi vihaisen ärähdyksen ja haki kidallaan otetta kaulastani. Kaikeksi onneksi Kuuraturkki liittyi juuri silloin taisteluun ja iski kettua päähän.
Kolmea kissaa vastaan ketun mahdollisuudet olivat huonot, vaikka se vaikuttikin oudon raivokkaalta. Toivoin Jääviillolla olevan sen verran älyä päässä, että hän tajuaisi yrittää tappoiskua. Kuuraturkki sivalteli kynsillään ketun kasvoja, joten minä siirryin sen takaruumista kohti. Tartuin hampaillani lujasti pedon takajalkaan sen tasapainoa huojuttaen.
//Jää? Ehkä Tuhka?
//243 sanaa
