Susitassu
Kirjoittaja: Aura
Susitassu katseli Kujakissayhteisön ja Kuolonklaanin välistä rajaa uteliaana. Hänestä oli hassua, että rajan takana eli joukko toisia kissoja. Olivatkohan he samanlaisia, kuin kuolonklaanilaiset? Susitassu ei vastannut mitään Loiskevarjon kommentteihin puoliverisyydestä. Hänestä ne kuulostivat vain toteamuksilta ja tottahan kolli puhui. Hän oli puoliverinen, ei asiasta päässyt yli tai ympäri. Eikä se haitannut Susitassua. Kolli kun ei kunnolla ymmärtänyt puoliverisyyden konseptia. Kaikkihan he olivat kissoja, mitä väliä alkuperällä oli? Jääviilto oli yrittänyt selittää asiaa joskus veljen pojalleen, mutta Susitassu ei ollut ymmärtänyt setänsä selityksestä paljoa mitään ja saanut kollin vain turhautumaan kysymyksillään. Keskustelu oli päättynyt kuten hänen kaikki keskustelunsa Jääviillon kanssa; huonosti. Se ei kuitenkaan lannistanut Susitassua, joka halusi uskoa jokaisesta kissasta vain hyvää! Loiskevarjo näytti oppilaalleen miten rajamerkit asetettiin ja kolli tunsi ylpeyttä, kun hän onnistui itsekin asettamaan rajamerkkinsä.
“Minä asetin sen meidän omalle puolellemme, eiväthän kujakissayhteisön kissat nyt voi suuttua meille?” Susitassu kysyi hieman aralla äänellä, mutta järkeili, että eihän se ollut mahdollista.
“Eivät. Tule jo, Susitassu. Palaamme nyt leiriin, rajakierros on ohitse”, Loiskevarjo naukaisi ja hoputti oppilastaan laittamaan vipinää kinttuihin. Susitassu oli huomannut, että hän oli suhteellisen nopea, kunhan vain ei kompuroisi omiin käpäliinsä. Kollioppilaan huono tasapaino ja koordinaatiokyky kuitenkin vaikeutti nopeasti liikkumista aikalailla. Loiskevarjo kulki häntä ylpeästi pystyssä Susitassun edellä, mutta pysyi kuitenkin hiljaa. Susitassu haukotteli ja katseli hämärtyvää taivasta hieman hymyillen. Hän oli väsynyt pitkästä päivästä, mutta silti iloinen. Oppilaana oli ihan mahtavaa, vaikka Susitassu kaipasikin pentutarhan leikkejä. Ehkä hän voisi myöhemmin leikkiä vaikka Kettutassun kanssa jotain.
“Minua väsyttää jo, on ollut niin pitkä päivä. Mutta on ollut silti todella hauskaa!” Susitassu naukaisi Loiskevarjolle ja yritti ottaa toisen kiinni, mutta hänen omat askeleensa jäivät vain lyhyiksi. Loiskevarjo kohautti olkiaan ja avasi sitten suunsa:
“Ehkä sinulle, puoliveriselle oppilaalle päivä on ollut pitkä, mutta minulle ei. Ja muista, että olemme harjoituksissa emmekä vain viettämässä hauskaa päivää.”
Susitassu nyökkäsi vanhemmalle kissalle, vaikka toinen ei hänen nyökkäystä nähnytkään. Hän tekisi parhaansa ollakseen Loiskevarjolle hyvä oppilas. Susitassu toivoi niin kovasti, että Loiskevarjo olisi hänestä jonain päivänä todella ylpeä! Pian kollit saapuivat leiriin ja Loiskevarjo vapautti Susitassun vapaalle, lähtien itse kumppaninsa luokse. Susitassu jäi katsomaan Loiskevarjoa, jonka luokse Latvaruusu oli saapunut. Kolli katsoi heitä haaveillen, hän halusi myös jonain päivänä kumppanin. Millaistahan se olisi? Takuulla kivaa! Susitassusta ajatus siitä, että joku rakastaisi häntä aidosti ja vilpittömästi oli ihana. Mutta tykkäisiköhän kukaan hänestä? Susitassu mietti muita oppilaita, kukaan ei oikein ollut tykästynyt häneen tai halunnut olla hänen kaverinsa. Tai nyt kun Susitassu mietti, oli hän Aamutassun kanssa jutellut ja naaras oli ollut todella mukava. Ehkä heistä voisi tulla parempiakin kavereita? Hetkinen, voisikohan heistä tulla kumppaneita? Susitassun rinnassa heräsi toiveen pilkahdus, haluaisiko Aamutassu olla hänen kumppaninsa? Tai Neilikkatassu? Neilikkatassu oli myös kaunis, toki Aamutassukin oli. Mutta olikohan kumppanuus vain sotureiden juttu? Susitassu päätti, että hän kysyisi asiaa Loiskevarjolta heti huomenna! Susitassu lähti loikkimaan kömpelösti kohti oppilaiden pesää ja harjoitteli matkalla saalistusliikkeitään. Sitten hän voisi näyttää ne Loiskevarjolle ja ehkä kolli olisi hänestä ylpeä!
//Loiske? Ois kiva jatkaa vielä näillä seuraavasta päivästä, mutta mulle sopii myös, jos haluat lopetella! Toki jos haluat, niin vois olla kans hauska kirjottaa vaikka Untuvalla ja Sudella? Tai Nupulla ja Sudella? Saat valita, ei oo pakko jatkaa kellään, jos et halua 🙂
