Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Kuten olin olettanutkin, Tuhkajuova oli kaiketi nähnyt esitykseni läpi. En kyllä odottanutkaan naaraalta muuta. Häntä ei ainakaan ollut näyttänyt häirinneen se, miten olin puhunut Väärävarjosta, joten ehkä tunteet eivät olleetkaan pelissä. Toisaalta Tuhkajuovasta ei nyt kukaan ottanut selvää. Hän oli aina osanut peittää hyvin tunteensa viileän ulkokuorensa taakse.
Nyt olimme merkkailemassa rajoja, Pimentovarjo seisoi oppilaiden ja Haahkasurman kanssa kauempana. Harvinaisessa tilanteessa minä ja Väärävarjo olimme sattuneet kahden kauemmaksi muusta joukkiosta. Vilkaisin sivusilmällä valkeaa kollia. En ollut edelleenkään hylännyt mielessäni sitä ajatusta, että soturissa oli jotain epäilyttävää, mikä sitten olisi syynä sille, että Tuhkajuova vietti aikaansa hänen seurassaan. Voisin ihan hyvin kysellä kolliltakin heidän suhteensa luonteesta. Minun olisi parempi tietää, jos Väärävarjon lähettyvillä oli syytä olla varuillaan.
Tai ehkä tuo oli vain tekosyy päästä urkkimaan kaksikon välejä. Ehkä en vain halunnut myöntää itselleni, että olin niin kiinnostunut tyhjänpäiväisistä juoruista.
”Väärävarjo”, sanoin kuin ohimennen, ”sinä ja Tuhkajuova vaikutatte aika läheisiltä.”
Valkoinen soturi nosti katseensa minuun.
”Niin? Eivätkö ystävät yleensä ole aika läheisiä?”
Hymähdin ja katsahdin Tuhkajuovan suuntaan. Ehkä hän oli puhunut totta sanoessaan, että Väärävarjo näki hänet vain ystävänä.
”Ai. Olette siis ystäviä”, naukaisin. ”Vain ystäviä. Ette mitään enempää.”
Väärävarjo taisi saada vihjailevasta äänensävystäni kiinni.
”Oletpa puheliaalla päällä”, soturi vastasi ohittaen kysymyksen. Toisaalta se ei välttämättä tarkoittaisi mitään; ehkä hän vain ei jaksanut puhua asiasta. ”Tämä on varmaan pisin keskustelumme ikinä.”
”Helposti”, vastasin viileästi hymyillen. Tuhkajuova lähestyi oppilaiden kanssa, Haahkasurma jolkotti heidän takanaan. Jatkaisimme kaiketi matkaa.
//Tuhka?
//234 sanaa
