Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Mietin hetken kollipennun kysymystä. Toisaalta oli ikävä siirtyä oppilaasta soturiksi, mutta tiesin olevan aika siihen. En osannut vastata. ”No, miten sen nyt ajattelee.” naukaisin. Säikähdin. Peitin suuni hännälläni. Minun ei pitänyt kertoa tuosta! Pyörrepentu katseli minua kummastuneena. ”Oletko kunnossa?” hän kysyi. Ilahduin kollin ystävällisyydestä. ”Olen minä.” naukaisin. Pyörrepentu katseli minua kiinnostuneesti. ”No, mitä haluaisit tehdä?” kysyin arasti. ”Voisimmeko mennä syömään?” Pyörrepentu kysyi. ”En tiedä, koska en voi antaa sinulle lupaa.” naukaisin. ”Sinun täytyy kysyä emoltasi.” Pyörrepentu lähti emonsa luo pentutarhaan. Katselin kollin perään. Pidin hänestä. Hän oli mukava ja ystävällinen. ”Ehkäpä meistä tulee jotain.” ajattelin kaihoisasti. Pudistin päätäni. Uskoin että kolli ei pitäisi minusta sillä tavalla. Ja vaikka pitäisikin, en tiennyt. ”Nuppujuova!” Pyörrepentu ulvaisi. Säikähdin hieman. ”Anteeksi jos säikäytin.” Pyörrepentu pyysi pää alhaalla. ”Ei se mitään.” naukaisin hellästi ja nuolaisin Pyörrepentua. Tunsin hänen ilonsa palaavan. ”Sain luvan!” hän huusi innokkaana. ”No sehän on hyvä juttu!” naukaisin iloisena. ”Juoksukilpailu?” kysyin. ”Joo!” Pyörrepentu huudahti innoissaan. Hän ampaisi juoksuun. En ollut nopea juoksija. Pyörrepentu loikkasi päälleni ja huudahti:”Mäyräkyyti!” ”Selvä!” ulvaisin. Pentu osasi pitää hauskaa. Loikin ympäri leiriä. Kuulin Pyörrepennun iloisen kiljunnan. Loikkasin tuoresaaliskasalle. ”Voitit mäyrän.” henkäisin. ”Jee!” Pyörrepentu loikkasi päältäni. Hän nappasi pienen hiiren ja kantoi sen viereeni. ”Oletko maistanut tätä?”hän kysyi. ”Totta kai olen!” vastasin kehräten. ”Se oli lempiruokaani silloin kun olin ikäisesi.” ”Oikeastiko?” Pyörrepentu kysyi. Hänen silmänsä levisivät. ”Oikeasti.” todistin. Pyörrepentu nappasi hiiren hampaisiinsa ja haukkasi sitä. ”Maistuu myskiltä.” hän sanoi hieman epäselvästi. ”Ne vasta saalistetut ovat sellaisia.” naukaisin. Pyörrepentu nyökkäsi. Hän repi hiirtä ja söi sitä. Katsoin vierestä. ”Syötkö sinäkin?” Pyörrepentu kysyi. ”En, syö sinä vain.” naukaisin.
”Pyörre?”
