Lehtitassu
Kirjoittaja: Rita
”Oletko sinä koskaan tehnyt mitään kiellettyä? Lukuunottamatta sitä, että karkasit pentuna leiristä”, Sulkatassu naukui hiljaa. Värähdin, mutta pysäytin ajatusketjun siihen paikkaan. En voinut näyttää heikkouksiani vielä Sulkatassun edessä. Yritin aistia, oliko naaraan ääni säälivä. Sääli oli nimittäin viimeinen asia mitä kaipasin kissalta! Varsinkaan, kun en vielä tuntenut tätä kunnolla! Toisen sääli pistäisi minut alhaiseen ja haavoittuvaiseen asiaan. Sitä en missään nimessä halunnut. Kai toinen ymmärsi sen, ja halusi vain alistaa minua. Tai ehkä ei. Ehkä Sulkatassu madalsi ääntään vain, ettei Pähkinäkorva kuulisi kysymystä, eikä oikeasti tarkoittanut mitään pahaa. Sitä ei kuitenkaan kuolonklaanilaiselta voisi olettaa. Toisaalta Sulkatassu oli tähän asti ollut… ystävällinen? Se tuntui liian voimakkaalta sanalta, mutta Sulkatassu oli tosiaan antanut ymmärtää, ettei ollut vihamielinen. Päätin olla varuillani, mutten kuitenkaan muuttaisi käytöstäni naarasta kohtaan, jottei tämä luulisi minun olevan heikko koska en kestäisi sitä, että joku mainitsi asian.
En ulkoisesti näyttänyt mitään pääni sisällä myrskyävistä tunteista, vaan mietin hetken. Olimme kyllä valehdelleet Tuimatassulle karkaavamme leiristä silloin aikoinaan, mutta tuskin sitä laskettiin.
”En oikeastaan”, aloitin laittamalla ’oikeastaan’ sanan lauseeseeni, jottei vastaus kuulostaisi liian jyrkältä tai vihamieliseltä. En halunnut antaa mielikuvaa, että oppilas olisi iskenyt arkaan paikkaan. Täytyi miettiä seuraavat sanani tarkkaan, sillä en tiennyt oliko naaras vahvasti sääntöjen rikkomista vastaa. Hänen isänsä oli kuitenkin varapäällikkö. Yritin lukea oppilasta, mutta turhaan. Päätin ottaa ison riskin. Ainakin hänen reaktiostaan voisin päätellä, olisiko tämä samaa mieltä kanssani.
”Ajatus kyllä kiehtoo minua, kunhan sääntöjen rikkomiselle on joku tarpeeksi hyvä syy”, nau’uin. Naamallani oli yhä sama mitäänsanomaton ja viekas ilme, mikä siitä usein paistoi. Hyvä. Sulkatassu ei ainakaan näyttänyt paheksuvalta.
”Entä sinä? Pidätkö sinä sääntöjen rikkomisesta?” kysyin katsoen naaraaseen. Muokkasin vähän naaraan alkuperäistä kysymystä, sillä luultavasti saisin enemmän tietoa näin. Kuka fiksu kissa tunnustaisi rötöksensä miltei ventovieraalle? Enkä ollut tähän asti saanut Sulkatassusta siitä kuvaa, että tämän järki olisi totaalisesti kadonnut tuon aivoista. Toisaalta olisin voinut testata, tunnustaisiko hän tehneensä mitään, jos hän edes oli. No, saisin joka tapauksessa varmaan täydemmän vastauksen tästä, ja voisin sillä tavoin luoda tarkempaa käsitystä naaraasta. Yritin arvioida tätä katseellani kun tämä avasi suunsa vastatakseen.
//Sulka?
//334 sanaa (kp-boosti käytössä)
