Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto näytti pyynnöstä tassuaan Hehkuaskeleelle. Rosmariinitassu oli hakenut tämän paikalle, kun kolli oli kertonut, että Sumutuuli ei ollut tutkinut hänen tassuaan.
“Se on tulehtunut jo melko pahasti. Sumutuulen olisi pitänyt tarkastaa se kyllä, minun täytynee jutella asiasta hänelle myöhemmin”, parantaja naukui ja lähti hakemaan jotain yrttejä. Pian hän tulikin takaisin hyvä kasa mukanaan
“Nyt koeta pysyä paikallasi, niin vaihdan salvan. Syö sillä aikaa vaikka nämä, niiden pitäisi auttaa kuumeeseen”, hän naukui ojentaen lähemmäs joitain yrttejä. Lepakkohuuto kurotti kaulaansa ja söi ne mukisematta samalla, kun Hehkuaskel pesi haavat kollin tassussa ja laittoi siihen uuden salvan.
“Alkaa olla jo parempi. Sinun kuitenkin täytyy pysyä täällä vielä jonkin aikaa. Käsken Sumutuulta tulevaisuudessa muistaa tarkistaa tassun tilanteen, kun hoitaa sinua”, parantaja naukui lopulta ja nousi ylös. “Hakekaa minut, jos jotain vielä käy.”
“Selvä”, Rosmariinitassu naukaisi jo helpottuneemman näköisenä. Hän kosketti kuonollaan Lepakkotassun otsaa parantajan kadotessa toisaalle.
“Paranet pian. Tämä on vain sen hölmön Sumutuulen syytä”, naaras naukui hiljaa.
“Niin. Turhaan siis enää murehdit. Voit jo jättää minut yksin. Olisi varmaan parempi, että lähdet partioon, ennen kuin Sulkavirta suuttuu ja lykkää nimitystäsi”, Lepakkohuuto naukaisi leikkisästi ja räpäytti hitaasti usvaisia silmiään.
//Rosmy?
