Narsissitassu
Kirjoittaja: Siru
Narsissitassu ravasi Aaltosalaman perässä saalistuspartiossa takaisin kohti leiriä. Lehtikato oli kääntymässä hyvää tahtia hiirenkorvaksi, lätäköiden täplittäessä polkua ja lumen putoillessa männyn oksilta. Inhoten oppilas nosteli tassujaan kuraisessa ja märässä maassa, katuen samalla sitä, että oli suostunut mukaan partioon mestarinsa kanssa. Toisaalta ei hän olisi voinut kieltäytyäkään, kun tuo ennemminkin käskytti kuin pyysi häntä.
Narsissitassu oli ollut jo tovin oppilaana mikä tarkoitti, että hän vietti yhä enemmän aikaa partioissa harjoitusten sijaan. Joinain päivinä Aaltosalama laittoi hänet sekä partioimaan, että harjoituksiin, mikä ei ollut kollioppilaan mieleen. Tänä päivänä hänen mestarinsa oli kuitenkin ollut armollinen ja oli luvannut antaa Narsissitassulle koko illan vapaaksi. Rapaisia tassujaan katsoessaan tuo päätti käyttävänsä ajan turkkinsa perusteelliseen sukimiseen.
”Hyvin saalistettu tänään”, Aaltosalama kehaisi ja vilkaisi Narsissitassun suussa roikkuvaa hiirtä. Oppilas vain hymähti vastaukseksi, sillä saalis vaimensi tehokkaasti hänen sanansa. Ei yksi ainoa hiiri ollut kummoinen saalis, mutta Narsissitassulle melko hyvä. Hän oli kehittynyt paljon saalistajana näiden kuiden aikana, mutta varaa parantaa oli vielä roimasti. Aaltosalama varmasti aikoisi keskittää koulutuksen nyt metsästämiseen, mikä ei erityisemmin ollut Narsissitassun mieleen.
