Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Siitä oli aikaa, kun Hiljaisuusvarjo oli jutellut Kamomillapyörteen kanssa. Nyt hänen pentunsa olivat jo päässeet oppilaiksi. Naaraan täytyi olla heistä varmasti ylpeä. Olihan Hiljaisuusvarjokin ollut ylpeä, kun hänen omat pentunsa olivat päässeet oppilaiksi. Heillä oli vielä niin paljon opittavaa tietysti, mutta he olivat kasvaneet huimasti ja olivat jo taidokkaita nuoria kissoja.
Nyt Hiljaisuusvarjo oli kuitenkin juuri palaamassa leiriin saalistuspartiosta. Hän oli napannut hiiren ja päästäisen. Hän vilkaisi vierellään tassuttavaan Laineliekkiin, joka oli myös ollut mukana saalistamassa. Naaras ei ollut ollut koko aikana juttutuulella ja oli vain tiuskinut vanhemmalle kollille, jos tämä oli yrittänyt aloittaa keskustelua, joten hän tiesi pitää suunsa tukossa naaraan kanssa.
Kun he pääsivät leiriin, partio kävi viemässä saaliinsa tuoresaaliskasaan. Hiljaisuusvarjo pudotti omansa sinne nopeasti ja siirtyi sitten leirin laitaan yksin istuvan Aamuraidan seuraan. Puoliverinen naaras hymyili hänelle leppoisesti.
“Hei, Aamuraita! Kuinka päivä on mennyt?” Hiljaisuusvarjo kysyi häneltä hymyillen iloisesti mustalle naaraalle.
“Hyvin kiitos kysymästä. Miten partio meni?” naaras kysyi vuorostaan.
“Mainiosti! Nappasin hiiren ja päästäisen”, kolli vastasi kuin oppilas kertomassa ensimmäisestä nappauksestaan.
“Sepä hienoa”, Aamuraita naukaisi iloisesti.
“Haluaisitko ottaa jotain jaettavaksi kanssani?” valkoruskea kolli kysyi naaraalta. Tämä kuitenkin pudisti päätään.
“Ei ole nälkä. Ehkä joskus toiste”, hän naukaisi. Hiljaisuusvarjo nyökkäsi.
“Selvä. Menen sitten itsekseni syömään”, hän totesi ja nousi ylös. “Nähdään!”
