Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Ehdin jo hetken katua sanomisiani – tietysti Aaltosalamalla oli ollut elämässään vaikeaa, kun otti huomioon mitä hän oli joutunut kokemaan – mutta pyörsin päätökseni anteeksipyynnöstä, kun soturi alkoi puhumaan minun elämäni helppoudesta varapäällikön poikana.
”Sinuna vetäisin nuo sanasi takaisin tällä punaisella sekunnilla”, sanoin sihahtaen niskakarvani pörhistyessä. Miten hän kehtasi? Aaltosalama ei tiennyt ollenkaan, miten paljon vaivaa jouduin näkemään vain ollakseni Henkäysvarjolle kuin ilmaa.
”Sinä et tiedä mistään mitään. Minun elämässäni ei ole mitään helppoa!” huudahdin Aaltosalaman naamalle, mutta naaras ei hievahtanutkaan. Olisin ehkä ollut vaikuttunut, jos en olisi ollut hänelle niin vihainen.
”Isäni vihaa minua enkä edes tiedä miksi. En pysty muuttamaan hänen mieltään vaikka kuinka yritän. Hän varmasti toivoo, etten olisi koskaan syntynytkään! Ja koska isäni on varapäällikkö ja emoni haluaa minun olevan klaanin paras soturi, mikään täydellistä huonompi ei kelpaa.”
Hetken vain olimme hiljaa ja tuijotimme toisiamme. Kylkeni kohoilivat kuin olisin juossut koko reviirin ympäri. Tajusin yllättäen, miten raivokkaalta varmasti näytin ja otin askeleen taaksepäin rentoutuen hiukan. Tällainen tunteiden purkaus ei ollut ollenkaan tapaistani, ja kaduin välittömästi sitä, että Aaltosalama oli päässyt näkemään minut tällaisena. Siitä huolimatta, että sain rauhoitettua itseäni aavistuksen, en ollut yhtään vähemmän vihainen naarassoturille. Hän oli mennyt liian pitkälle.
Mutta niin kai minäkin olin mennyt.
”Anteeksi, kun sanoin miten sanoin”, murahdin kohtaamatta Aaltosalaman oranssia katsetta. ”Et ansainnut sitä. Kyllähän minä tiedän, ettei sinulla ole koskaan ollut helppoa. Mutta älä kuvittelekaan, että minulla olisi yhtään helpompaa.”
//Aalto?
