Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Leirissä oli erilainen tunnelma kuin muina päivinä. Ehkä se johtui siitä, että kaikki vielä sulattelivat viimeaikaisia tapahtumia. Toiset ilolla ja toiset surulla. Suhtautuminen riippui siitä kuinka paljon kyseiset kissat olivat pitäneet Lehtituulesta, Tummasielusta ja itse Henkäystähdestä, sillä he olivat kohdanneet kaikki omat loppunsa lehtikadon edetessä. En itse tiennyt oliko minun sulatteluni iloista vai surullista. En ollut ollut läheinen juuri kenenkään vainajan kanssa, eikä minua todellakaan haitannut päällikön vaihdos. Minusta tuntui, että Pimentotähti oli jo heti onnistunut vaikuttamaan klaaniin myönteisesti poistamalla Henkäystähden asettamat erakkoverisiä koskevat säännökset. Minä ainakin kannatin naaraan päätöstä, sillä en nähnyt erakkoverisissä mitään pahaa. Kissoja he olivat missä me muutkin. Loppujen lopuksi olihan Kuolonklaanikin muodostunut vain kissojen halusta koittaa selviytyä. Havahduin ajatuksistani askelten töminään. Nostin katseeni ja näin ystäväni Hiljaisuusvarjon.
“Hei”, naukaisin heti. Kolli myhäili höperön näköisesti ja jouduin pidättelemään huvittunutta naurahdustani, sillä en halunnut olla törkeä.
“Mitäs sinulla on mielessä?” kysyin ojentaen hiukan asentoani. Näytin samalla kollille, että olin valmis reagoimaan – kuten soturin täytyi -, vaikka olinkin ollut hetken ajatuksissani.
//Hilju?
