Uiveloyö
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Valkoisia, höttöisiä hiutaleita alkoi leijailla harmaalta taivaalta tummalle turkilleni. Istuin kiven päällä ja tuijottelin puiden latvoja ajatuksiini uppoutuneena, kunnes havahduin. Aistin ilmassa anarkian tuntua.
Kurkistin uteliaasti alas kiven päältä ja erotin juuri ja juuri Katajanoen oranssivalkoisen turkin kiven varjossa. Naaras oli käynyt makaamaan ja kuulosti jupisevan itsekseen jotakin “typerästä Kuolonklaanista” ja “typerästä ahtaasta reviiristä”. Silmäni syttyivät. Kytikö vakan alla toinenkin kapinallinen liekki, jota systeemi yritti sammuttaa?
Naamalleni levisi vino hymy. Hymyilin hyvin harvoin, mutta minusta tällainen kohtaaminen oli sen arvoinen. Olin ehkä törmännyt toiseen vangittuun sieluun, joka oli jumissa tässä klaanihierarkian loukossa.
“Minusta jokaisella pitäisi olla aivan oma pesä leirissä, mutta se on vähän vaikeaa kun kissoja alkaa olla enemmän kuin tilaa on”, sanoin yhtäkkiä, edelleen kiven päällä tasapainotellen. Katajanoki näytti säpsähtävän, mutta ei sanonut mitään. “Täällä on ihan liian vähän tilaa ajatella tai olla yksin. Se tukahduttaa omat ajatukset ja pakottaa seuraamaan ohjeita kuin parviälyssä. Siksi minäkin tykkään tulla tänne ulos mietiskelemään.” Lunta oli alkanut tulla yhä enemmän ja se oli muodostanut maahan laajoja valkoisia täpliä. “Senkö takia sinäkin olet täällä ulkona? Pakoilet minua, koska etsit rauhaa ajatella?”
//Kataja?
