Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Meidän partiomme oli ottanut yhteen joidenkin eloklaanilaisten kanssa. Kirkastassu tappeli jonkun eloklaanin oppilaan kanssa ja minä ärisin jollekin soturi kollille. Yhtäkkiä kuulin verta huumaavat kirkaisut.
“Lopeta! Lopeta!” Kirkastassu kirkui. Syvällä sisimmissäni muljahti ja peräännyin eloklaanilaissoturin edestä nähdäkseni Kirkastassun mutta oli jo liian myöhäistä. Tuon liikkumaton eloton ruumis makasi maassa ja sen ympärillä lumi värjäytyi helakan punaiseksi. Tärisin täysin hallitsemattomasti. Hoipertelin tunnemyrskyissäni Kirkastassun ruumiin luo hysteerisesti itkien. Tiedostin hänen olevan kuollut.
“Et voi olla kuollut! Et voi olla kuollut!” huusin sydänsyrällään. Rää’yin vihaisena täyttä kurkkua ja hyökkäsin kohti Lehtotassua. Yritin haavoittaa häntä mahdollisimman paljon huidoin kynsilläni päättömästi ja potkin takajalkojani hänen vatsaansa. Tunsin lämpimän veren purskahatavan etutassuilleni ja hyrähdin kehräämään voitonriemuisesti. Väläytin hampaitani Lehtotassulle, joka kiemurteli allani hädissään ja yritti päästä pois otteestani. Tunsin kuinka hampaat tarttuivat niskaani ja joku vetäsi minua taaksepäin.
“Päästä irti!” rääkäisin ja käännähdin kohti minua kiskonutta soturia, joka osottautui yhdeksi eloklaanilaisista. Hyökkäsin kohti kollia ja yritin viiltää tuon kuonoa kynsilläni.
“Olette kaikki syypäitä minun pentuni kuolemaan! Te ansaitsette kuoleman itse!” rää’yin itku kurkussa. Kirkastassu oli jo varmasti matkannut tuonpuoleiseen – hän ei ollut omaksunut uskoa Pimeyden Metsästä, joten en näkisi häntä enää koskaan. Halusin kuitenkin luottaa siihen, että hän oli jossain ja katseli minua jostain. Nyyhkytin nyyhkyttämistäni ja koitin repiä ja raadella eloklaanilaisia.
//Ampiainen tai Lehto?
