Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Raivo valtasi Jääviillon, kun Kaamostassu pinkaisi ulos leiristä soitettuaan ensin suutaan mestarilleen. Kolli oli uhonnut kovasti, mutta Jääviilto ei ottanut nuoren kissan uhkauksia tosissaan. Ei hän ikimaailmassa voisi edes katkaista karvaa punaisen kollin turkista, jos ei suostuisi harjoittelemaan taistelemista tämän kanssaan.
Jääviilto pinkaisi itsensä vauhtiin ja syöksyi tabbykuvioisen kollin perässä ulos leiristä, kiilaten piikkihernetunnelin suuntaan kävelevän Latvaruusun ohitse.
”Väistä, hiirenaivo!” punaruskea kolli sihahti jäämättä odottamaan soturin vastausta. Hän kuuli naaraan huutavan jotakin peräänsä, mutta Jääviilto jatkoi matkaansa ulos piikkihernetunnelista. Kaamostassu vaikutti varsin nopealta kissalta, mutta ei kuusikuinen kakara pärjäisi täysikasvuiselle soturille, joka oli yksi klaaninsa nopeimpia juoksijoita. Jääviilto erotti kollin tumman hahmon kauempana ja lähti juoksemaan tämän perään. Välimatka kaksikon välillä lyheni nopeasti, eikä mennyt kauaakaan, kun Jääviilto saavutti oppilaan ennen metsänrajaa.
Punaturkkinen soturi loikkasi raivoissaan oppilaansa päälle. Suurikokoisen kissan paino sai kuusikuisen kissan lyyhistymään maahan. Ennen kuin Kaamostassu ehti tehdä mitään, Jääviilto nousi ylös ja tarttui hampaillaan nuoren kollin niskanahasta kiinni. Raivon sokaisema kolli riepotteli oppilasta hampaissaan ja laahasi tätä multaa pitkin niin, että nuoren kissan turkki sotkeutui takuuvarmasti. Kaamostassu yritti rimpuilla, mutta Jääviillon ote oli tiukka. Muutaman kerran Kaamostassu onnistui iskemään käpälällään Jääviiltoa, mutta soturin ote pysyi. Tabbykuvioinen oppilas ei ollut kooltaan erityisen suuri, vaikka tällä pitkät koivet olikin. Sen vuoksi suurikokoinen kolli pystyi huoletta riepotella nuorta kissaa miten sattuu.
Kun suurin raivonpuuska oli laantunut, Jääviilto irrotti otteensa oppilaastaan ja antoi tämän rojahtaa maahan. Kaamostassu kierähti vatsalleen, muttei ehtinyt kammeta itseään ylös, kun Jääviilto painoi hänet vasten maata. Punaturkkinen soturi teki nopean syöksyliikkeen ja onnistui upottamaan hampaansa Kaamostassun pehmeään kaulaan, samalla pitäen käpälällään kissaa maassa. Kaamostassu yritti riuhtaista itseään irti, mutta Jääviillon kiristäessä otettaan kissan kaulasta, tämä tajusi lakata rimpuilemasta.
”Älä enää ikinä uhkaile minua tai saat heittää hyvästit elämällesi. Voin luvata, että kun sinä kuolet, kukaan ei siisti rumaa turkkiasi tai löydä ruumistasi. Mätänet turkki sotkuisena yksin, kylmässä kuopassa reviirin ulkopuolella, eikä kukaan tiedä mitä sinulle tapahtui. Sitäkö sinä haluat?” Jääviilto murisi vihaisena oppilaalleen.
//Kaamos?
