Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo läähätti kuin viimeistä päivää, kun makasi leirin laidalla. Hänen oli tarkoitus lähteä ulos kävelylle, mutta viherlehden helleaallon kuumuus esti häntä tuskin liikkumasta. Kaikki liike tuntui olevan liian raskasta ja tuottavan liikaa kuumuutta. Edes hännänpään heiluttaminen tuntui jo tuottavan niin paljon hikeä, että valkoruskea kolli näytti varmaankin puoli kuolleelta siinä maassa maatessaan.
“Kuuma päivä kyllä. Tulisipa pian jo viileämpi”, Aamuraidan nauku sai kollia kohottamaan hieman päätään.
Puoliverinen naaras meni makuulle hänen vierelleen ja hymyili hänelle lempeästi. Hiljaisuusvarjokin hymyili takaisin. Vaikka he eivät olleetkaan kumppanukset, he olivat niin läheiset ystävät, että kollia olisi kutakuinkin sattunut sisimpään, jos hän ei olisi ollut hänen ystävänsä ja viettänyt hänen kanssaan aikaa.
“Niin. Nämä kuumat päivät alkavat tehdä edes silkasta olemassaolosta hankalaa. Olisi mukavaa, jos olisi edes vähän sadetta tai tuulinen päivä”, Hiljaisuusvarjo myönteli.
“Kuinkakohan Lummetassulla ja Harakkatassulla menee?” Aamuraita pohti ääneen. Valkoruskea kolli alkoi pohtia samaa. Hän ei ollut taas hetkeen ennättänyt jutella pentujensa kanssa sen kummemmin. Hän oli vain sattumalta saattanut tervehtiä heitä ohimennen.
“Hyvä kysymys. Voisinkin varmaan pian koettaa jutella heille, jos ehtisin. Olisi mukava kuulla heidän kuulumisiaan”, kolli naukaisi. Puoliverinen naaras nyökkäsi hänen vieressään.
Kuin pyynnöstä silloin Harakkatassu saapui ulos oppilaiden pesästä. Oppilas näytti kuihtuneelta, kun lampsi leirin reunaa pitkin hiljaa katsellen ympärilleen. Vesi varmaan kollille kelpasi oikein hyvin, koska tämä siirtyi heti leirissä olevalle lammelle ja lipitti vettä hyvän tovin, kunnes viimein suoristautui. Kun hän sattui vilkaisemaan Hiljaisuusvarjon ja Aamuraidan suuntaan, Hiljaisuusvarjo hymyili heti ilahtuneena ja viittoili tätä tulemaan luokseen.
“Harakkatassu! Kuinka voit, poika?” valkoruskea kolli kysyi pennultaan ilahtuneena.
//Harakka?
