Keijukainen
Kirjoittaja: Elandra
Katselin Varistassua lämpimästi hymyillen, vaikka todellisuudessa olisin halunnut repiä tuolta pikkuvanhalta pennulta korvat päässä. Vasta oppilaaksi nimitetty pikkuinen puhui kuin mikäkin johtaja ja vähätteli minua minkä kerkesi. Kaiken lisäksi hän oli pilkannut minun nimeäni. Eikö tuo kissa tajunnut, miten typerältä hänen oma nimensä kuulosti? Todennäköisesti ei, sillä klaanikissojen aivot olivat selkeästi pelkkää mössöä.
”Kiitos vain, mutta olen aivan varma. Tiedän kyllä millaista klaanielämä on, ja olen valmis elämään sen mukaan. Klaanielämä on melkoista luksusta verrattuna erakon elämään”, totesin häntääni huolettomasti heilauttaen. Varistassu siristi silmiään, aivan kuin hän ei olisi ymmärtänyt puhettani. Ellei minulla olisi ollut esitys päällä, olisin toistanut sanomani äärimmäisen hitaasti niin, että vähä-älyiset klaanikissatkin ymmärtäisivät.
”Tarkoitan siis, että vaikka ruuan hankinnassa ei olisikaan onnea jonain päivänä, jollain toisella voi olla. Joka päivä saa syödäkseen, eikä tarvitse nähdä nälkää”, selitin ystävällisesti. En voinut kuvitella, että esitin juuri sellaista kissaa, jota minä vihasin. Olin vähän kuin Leopardi, rakas laikukas ystäväni. Niin iloinen ja positiivinen, mukava jokaiselle vastaantulijalle. Toisinaan jouduin sinnittelemään hurjasti, etten työntäisi roolia syrjään ja olisi oma itseni.
//Varis tai Aalto?
// 169 sanaa
