Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Heräsin haukotellen pesästä. Pyörresielua ei näkynyt. Eilen Henkäystähti oli suunnitellut hyökkäystä Eloklaaniin. ’Jos joutuisin hyökkäämään, olisin mieluummin jäänyt kotikisuksi!’ ajattelin vihaisena. Henkäystähti oli mielestäni hurja tyranni eikä todellakaan ansainnut päällikkyyttä. ’Onneksi sentään Pyörresielukaan ei ole mukana hyökkäyksessä. Vaikka taistelu tulee joka tapauksessa.’ ajattelin surullisena. Minulla oli muutamia ystäviä Eloklaanista. Kävelin ulos pesästä. Oppilaat esittelivät toisilleen liikkeitä, ja Usvakatse tuli luokseni. Vilkaisin häneen ystävällisesti. Olin ollut tämän kollin mestari, vaikka en ollutkaan hirveän hyvä mestari. ”Päivää, Nuppujuova.” kolli naukui apeasti.
”En minä ole niin vanha että minulle tarvitsisi puhua noin!” kehräsin nauraen, vaikka tiesin että Usvakatse ei ymmärtäisi siitä mitään. ”Olit sinä mestarini.” Usvakatse sanoi hiljaa. En tiennyt, arvostiko hän minun mestariuuttani. ”Niinhän se oli.” vastasin. Usvakatse lähti kauemmas. Räpäytin hänelle silmiäni harmistuneena. Yhtäkkiä näin Pyörresielun hännän vilahtavan pentutarhaan. Ajattelin, että hän menisi katsomaan Aamupentua. Pentutarha oli älyttömän täynnä. Menin pentutarhan sisälle, ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Kuitenkin Mäntyviiksi huomasi minut. ”Kappas, Nuppujuovahan se siinä.” hän sanoi.
”Hei vain.” tervehdin kohteliaasti. ”Onko täällä ollut täyttä?” kysyin vilkuillen vuoteiden täplittämää maata. ”Todella täyttä! Meillä ei Sulkavirran kanssa enää tassut riitä.” Mäntyviiksi vastasi. Kehräsin huvittuneena. ”Et kai sinäkin tule odottamaan pentuja?” Latvaruusu kysyi.
”En ainakaan toistaiseksi.” kehräsin. Yhtäkkiä näin Pyörresielun Aamupennun vieressä. Kävelin hänen luokseen. ”Hei Pyörresielu.” tervehdin.
”Hei, Nuppujuova! Tässä on Aamupentu, pikkusisareni.” hän esitteli. ”Hei vain, Aamupentu! Olen Nuppujuova, Pyörresielun…ystävä.” tervehdin. En tiennyt haluaisinko kertoa pennulle suhteestamme. Vaikka tuskin hän sitä ymmärtäisi.
”Moi! Olen Aamupentu.” pentu vinkaisi. Kosketin pentua hännälläni. Katsahdin Pyörresieluun huvittuneena.
”Me taidammekin lähteä nyt. Nähdään, Aamupentu.” Pyörresielu sanoi. Aamupentu jäi katsomaan peräämme. Näin, kuinka paljon Pyörresielu ainoaa sisartaan rakasti. Toivoin että olisin jotenkin voinut lohduttaa häntä. Laskin häntäni kollin selälle ja katsoin häntä. ”No, mitä tehtäisiin?” kysyin.
”Pyrski?”
