Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
”Tiedän! Olen tosi ylpeä hänestä!” sanoin lähes yhtä innoissani kuin paras ystäväni. Huomasin vasta hetken kuluttua erheeni ja punastuin. ”Siis olen ylpeä hänestä ystävänä. Mitä sitten oikein ajattelitkaan”, korjasin virheeni takellellen sanoissa ja kompastuen pari kertaa. ”Ymmärrän.” Orvokkisydämen katse pehmeni. ”Mitä luulet onko Pyräkkätassu yhtälainen maanvaiva Mäyräkynnelle kuin Kaamostassu on Jääviillolle?” kysyin tuhahtaen. Orvokkisydämen katse jäätyi ilkeäksi mulkoiluksi pesän suuaukkoa kohtaan. ”Mitä nyt?” ”Se pirunmoinen pikku oppilaan kloppi!” hän ärähti. ”Oletko kunnossa?” kysyin hiljaa mutta toinen ei vihaltaan kuullut sitä. ”Se pikku piru teki pilaa meidän perheestämme ja vieläpä oman pentuni edessä! Hän kohteli Toivepentua kuin erakkoa!” Orvokkisydän jatkoi maukuen erittäin vihaisella äänellä. ”No siis… ovathan he puoliksi erakkoja mutta niin olen minäkin tai vielä pahempaa puoliksi kotikisu”, sanoin peittäen vihani Kaamostassua kohtaan. Toivepentu ja Pyörrepentu olivat täydellisiä enkä antaisi Kaamostassun tapaisen ilkeän ketunmielisen ivailian lannistaa heitä. ”Olisin varmasti heidän arvoasteikollaan alimmaisia syntyperäni takia”, sanoin edelleen rauhallisesti mutta ilmeeni kertoi vihastani selkeämmin kuin sanani, jatkoin: ”Minulle on aivan sama missä pentu on syntynyt tai minkälaiset sukujuuret hänellä on sydän on se, joka ohjaa pentua oppilaaksi ja oppilasta soturiksi – ei syntyperä. Uskollisuus ja se minkälainen haluaa itse olla on se tärkein tukipilari, jonka ympärille luonne asettuu.” Hämmästyin itsekkin sanojani.
//Orvokki
