Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
En pitänyt tavasta, jolla Kaamoskukka puhui minulle. Hän tosiaan vaikutti aavistelevan jotain, ja vaikka nuori soturi olikin oikeassa, en tietenkään antaisi hänen tietää sitä.
”Me emme ole samalla puolella, Kaamoskukka”, vastasin harmaalle kollille. ”Sinun pitäisi se tietää, sillä olet kovin samanlainen kissa kuin minä. Kuten sinä, olen ainoastaan itseni puolella.”
Minä en ollut uskollinen Henkäystähdelle enkä hänen typerälle ideologialleen. Kaamoskukka kenties kuvitteli, että molemmat olimme nyt hänen puolellaan, mutta se ei pitänyt paikkaansa.
”Ja kuten sinä, olen armoton, juonitteleva ja katala. Minä en epäröinyt hetkeäkään, kun tapoin Turmaloikan”, murahdin ja astuin silmiäni siristellen lähemmäs soturia. ”Haluat ehkä kuvitella, että olen pohjimmiltani lempeä ja hyväsydäminen, kuten sinulle ja sisaruksillesi olen. Mutta te olette poikkeus. Te olette ainoa asia, josta välitän enemmän kuin itsestäni.”
Kaamoskukka ei ansainnut tietää totuutta isästään yhtään enempää kuin Pyräkkäpiru tai Myrskymahti. Päinvastoin, hän ansaitsisi sen kaikista vähiten, sillä hän myös vaikutti välittävän vähiten. Kaamoskukka ei tekisi mitään sillä tiedolla, ettei Turmaloikka oikeasti ollut kuollut. Pelkäsin jopa, että hän saattaisi käyttää sitä minua vastaan.
”Sinä ansaitset tietää totuuden aivan yhtä paljon kuin Pyräkkäpiru ja Myrskymahti. Ja totuus on se, että Turmaloikka on kuollut. Olen pahoillani siitä, että jouduin tappamaan isäsi, jota rakastit selvästi niin kovin. Mutta sinun on vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei hän ole tulossa takaisin.”
En ollut yllättynyt, kun Kaamoskukka ilmaisi halunsa päästä Henkäystähden hyvälle puolelle. Tiesin hänellä olevan kunnianhimoa, ja erakkoverensä vuoksi hän tarvitsisi kaiken avun minkä voisi saada klaanin asemissa nousemiseen. Varapäällikkönä ja Henkäystähden luotettuna voisin helposti puhua Kaamoskukan puolesta, mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Kukaan ei ollut tehnyt samaa minulle; nykyinen asemani oli pelkästään kovan työn ja vaikeiden uhrausten tulosta. Halusin tietysti pentujeni menestyvän, mutta halusin sen johtuvan heidän omista ansioistaan, ei minun.
”Minä aion pitää sinut sekä sisaruksesi turvassa. Lupaan sen. Mutta jos haluat päästä Henkäystähden suosioon, sinun on luikerreltava sinne tiesi aivan itse”, naukaisin viileällä äänellä. ”Muistuttaisin kuitenkin, että minä en aio kuolla ennen Henkäystähteä. Seuraava varapäällikkö tulee olemaan minun nimittämäni. Joten jos tosiaan haluat olla seuraajani, suostuttelisin kohdistamaan mielistelysi minuun. Ja minun on myönnettävä, että et oikein onnistu siinä tällä hetkellä.”
//Kaamos? Pyräkkä?
