Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Kaunottareksi itsensä esitellyt kissa ei tuntunut arvostavan lainkaan reviiriämme. Sitä en sietänyt joissain kissoissa, miten he kuvittelivat voivansa tehdä mitä tahansa ja astella reviirillemme kuin maailman omistajat. Onnekseni harmahtava kotikisu oli noussut ylös ja suuntasi nyt hitaasti ukkospolun laitaa. Tuo kulki häntä pystyssä kantojen ohitse häntä pystyssä, ja välillä kissan katse harhaili taas partioon, joka seurasi sen liikkeitä tarkasti.
”Ei meillä ole tapana tappaa sellaisia, jotka ymmärtävät lähteä. Sinä olet onnekas, että minä johdan tätä partiota. Moni muu ei olisi jäänyt keskustelemaan eikä olisi antanut mahdollisuutta lähteä”, totesin niin kovalla äänellä, että Kaunotar kuuli minut. Itseensä verrattuna liian kaunista nimeä kantava, ruma kissa kääntyi meidän puoleemme taas ja pysähtyi. En antanut hänelle suunvuoroa, vaan jatkoin vielä:
”Jos vielä joskus eksyt jonkun muun reviirille, älä tuhoa mahdollisuuksia pilkkaamalla heitä. Ei kukaan tahdo majoittaa kissaa, joka ei arvosta heitä, joiden reviirille on eksynyt.”
En tiennyt, oliko harmahtavan ruskea kissa edes ymmärtänyt tekemäänsä virhettä. Tuskinpa, sillä mitä muuta hänen kaltaisestaan saattoi kuvitella. Johan tuon kissan ulkonäkö kertoi, ettei hän ollut mikään fiksuin yksilö. Vaikka kissa olikin ollut kiinnostunut Kuolonklaanista, ei tälle ollut järkeä avata klaanimme elämää lainkaan. Tuskin menettäisimme paljoa, jos emme ottaisi yhtä kotikisua joukkoomme. Kotikisut elivät liian pehmeää elämää ymmärtääkseen, millainen oikea maailma saattoi olla. Ei heistä ollut sotureiksi.
//Kaunotar?
// 208 sanaa
