Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Kaksikko pääsi joen rannalle ja ei ollut mikään yllätys, että Rosmariinikynsi oli voittanut heidän pienen juoksukisansa. Naaras oli parempi juoksija nopeuden kannalta, joten Lepakkohuudolla ei yleisesti ollut paljoa mahdollisuuksia. Se vain oli karu totuus.
Kolli katsoi kumppaniinsa, joka ravisteli turkkstaan lunta. Hän itse päätti ottaa ne irti siistillä ja koordinoidulla pesuhetkellä. Hänen komean tummanharmaan turkin tulisi kiiltää ja olla tip top kunnossa. Siisteys oli ollut hänelle merkityksellinen aina edes jossain suhteessa. Jos hän ei voinut näyttää pelottavalta pienen kokonsa takia, ainakin hän voisi olla siistinä, kun puhdisti turkkiaan niin usein.
Hetki Rosmariinikynnen kanssa alkoi käydä hiljaiseksi. Lepakkohuutoa se ei haitannut. Häntä ei enää useinkaan vaivannut hiljaisuus hänen ja naaraan välillä, sillä hän tunsi olonsa mukavaksi lähes aina kumppaninsa seurassa. Kuitenkin tällä kertaa hiljaisuus tuntui painavalta ja piinaavalta. Kolli tiesi, että Rosmariinikynnellä oli suru mielessään, mutta hän ei koskaan ollut ollut erityisen hyvä tunteiden kanssa ja niistä puhumisessa.
“Oletko ennättänyt puhumaan sisaresi kanssa? En ole nähnyt teidän viettävän aikaa yhdessä hetkeen”, Lepakkohuuto kysyi varovaisesti. Hän ei tiennyt kuinka arka asia Kamomillapyörre hänelle oli. Ehkei ollutkaan hyvä idea ottaa häntä puheeksi.
//Rosmy?
