Harakkahaave
Kirjoittaja: Saaga
Tulin partion mukana takaisin leiriin. Oli mukavaa partioida omaan tahtiin ja leiriin päästessä olla vapaa käskyistä sun muista. En kaivannut oppilasaikaani lainkaan. Kävelin eteenpäin ajatuksissani, kunnes huomasin klaanitoverini tassuttavan minua kohti. Hän oli Susimieli, minua hiukan vanhempi soturi. Mitäköhän asiaa kollilla mahtoi olla? Katsoin, kun hieman tärisevä suurikorvainen kissa tallusteli luokseni. Kolli sanoi nimeni ja nyökkäsin nopean tervehdyksen sekä merkin, että olin kuullut hänet hiljaisesta äänestä huolimatta.
“Minua jännittää, mutta haluaisin silti olla kaveri”, kuului Susimielen suusta. Katsoin kollia hieman hämilläni. Ehkä hän vain oli hieman sosiaalisesti kömpelö ja yritti viestittää haluavansa seuraa. Seurahan aina kelpasi.
“No Susimieli, haluatko tulla vaikkapa syömään kanssani? Tulin juuri partiosta ja minulla on hirmunälkä!” sanoin vastaukseksi. Tutustuisin Susimieleen mielelläni. Huiskautin häntääni ohjatakseni soturin mukaani tuoresaaliskasaa kohti.
“Voit samalla kertoa itsestäsi tai vaikka siitä mikä sinua jännittää. Kuuntelen mielelläni. Ja jos on jotain mitä voin tehdä helpottaakseni oloasi niin kerro toki sekin”, lisäsin vielä. Olin Hiljaisuusvarjolta oppinut olemaan aina ystävällinen kaikille klaanitovereilleni. Kiltteys vei paljon pidemmälle kuin törkeä käytös.
//Sushi? :3
