Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Karhumyrskyn sanat saivat minut aina vain enemmän yllättyneeksi. En olisi koskaan kuvitellut kuulevani tämän soturin suusta mitään vastaavaa. Karhumyrsky toivoi, että meistä tulisi joskus jopa ystäviä. Ajatus vaikutti varsin etäiseltä, koska tiesin, että Lauhalaukka ei ollut koskaan ollut soturin suosiossa. Tekisinkö väärin parasta ystävääni kohtaan, jos alkaisin kaveeraamaan Karhumyrskyn kanssa? Mieleni synkkeni muistaessani, että Lauhalaukka oli kadonnut. En tiennyt missä hän oli, vai oliko hän edes hengissä. Keskeytin syömisen hetkeksi ja nostin katseeni Karhumyrskyn oranssiin silmiin.
”Ei kai ystäviä voi olla koskaan liikaa”, totesin ja kohautin lapojani. Väläytin kastanjanruskealle kissalle hennon hymyn. Lauhalaukka tuskin pahastuisi, vaikka hankkisinkin ystäviä klaanistamme. Lauhalaukka tulisi olemaan paras ystäväni nyt ja aina, ja kolli takuuvarmasti tiesi sen. Karhumyrsky nyökkäsi. Jatkoimme syömistä kaikessa rauhassa ja juttelimme niitä näitä partioinnista ja ihan tavanomaisista asioista. Ehkä Karhumyrsky ei ollutkaan niin kamala. Mitä pidempään juttelimme, sitä enemmän Karhumyrsky vaikutti kissalta, josta oikeasti voisi tulla minun ystäväni.
”Voi, olisitpa ollut tuollainen jo silloin, kun Lauhalaukka oli yhä täällä! Meillä kolmella olisi takuulla ollut aivan mahtavaa”, naurahdin ja päästin kurkustani kehräyksen. Olin rentoutunut täysin, enkä miettinyt enää niin tarkasti sanojani. Karhumyrsky vaikutti hyväksyvän minut tällaisena kuin olen, joten en kokenut sille tarvetta. Katseeni muuttui jälleen haikeaksi, kun muistin Lauhalaukan. Lauhalaukka olisi takuulla pitänyt Karhumyrskystä, jos hän olisi tullut leikkimään kanssamme ollessamme nuoria. Kenties silloin kaksikon välit olisivat voineet lämmetä.
”Pitäisiköhän häntä lähteä etsimään?” kysyin nopeasti ennen kuin kastanjanruskea kissa ehti vastata. Kysymys oli lähinnä vain ajaus, joka oli leijaillut päässäni tovin. En minä voisi lähteä Lauhalaukan perään, koska en tiennyt lainkaan minne hänet oli viety. Jos lähtisin, pahimmassa tapauksessa eksyisin Kuolonklaanista ja menettäisin henkeni. Kuitenkin tunsin syyllisyyttä siitä, että olin vain hyväksynyt ystäväni katoamisen tekemättä asialle mitään. Taisin olla todella huono ystävä, koska Lauhalaukka olisi takuuvarmasti lähtenyt minun perääni, jos olisin kadonnut.
//Karhu?
// 291 sanaa
