Hiljaisuustassu
Kirjoittaja: Käärmis
Kamomillatassu oli antanut kollille luvan istuutua, kunnes myöhemmin he olivat siirtyneet toisten oppilaiden seuraan juttelemaan. Se oli ollut normaalia rentoa keskustelua ja siitä kolli nautti. Hän piti siitä, kun ei tuntunut olevan mikään kiire ja keskustelu sujui mutkitta ja normaalisti. Ei siinä, että häntä olisi haitannut, jos vähän hiljaisiakin hetkiä tuli kesken keskustelun.
Oli jo myöhä ja Kuolonklaani suuntasi kohti kivikukkulaa klaanikokoukseen. Kolli ei ollut olla uskoa sitä todeksi, kun hänelle oli kerrottu, että hän pääsisi kokoontumiseen mukaan. Hän oli ollut innosta soikeana ja sen jälkeen kollin oli ollut vaikeaa saada edes unta. Kuitenkin nyt oli jo viimein aika.
Hiljaisuustassu tassutti Kamomillatassun vierellä. Kamomillatassun sisar Rosmariinitassu ei ollut päässyt mukaan, jonka kolli oletti syyksi heidän yhdessäololle. He juttelivat vähäsen matkan aikana, mutta pääasiassa molemmat olivat jännittäneet niin paljon, että parin sanan lisäksi mitään ei tullut ulos suusta, vaikka olisi pakolla yrittänyt vääntää.
Kun he pääsivät kivikukkulalle, Hiljaisuustassu huomioi heidän tulleen ennen Eloklaania. Hän saattoi jopa kuulla joidenkin sotureiden iloista ja toisten ärsyyntynyttä supinaa.
“Olisi parempi, jos eivät tulisikaan.”
“Mikä heillä maksaa.”
“Selkeästi Eloklaani ottaa oman kallisarvoisen aikansa.”
Kuitenkin pian paikalle saapui toinen joukko kissoja – Eloklaani. Hiljaisuustassu oli innoissaan, kun huomasi näiden tulon ja hänen vierelleen asettunut Kamomillatassukin oli selkeästi innokas tapaamaan rajanaapurit. Pian naaras kysyikin haluaisiko Hiljaisuustassu tutustua Eloklaanilaisiin hänen kanssaan.
“Tottahan toki, mutta ensiksi tarvitsee varmaankin odottaa, että päälliköt ovat kertoneet asiansa”, kolli totesi, toki hän ei ollut aivan varma oliko oikeassa, mutta muut kissat ainakin näyttivät odottavan. Kamomillatassu nyökkäsi.
“Taidat olla oikeassa”, hän naukaisi ja istuutui parempaan asentoon odottamaan kokoontumisen alkua. Kaksikko istui siinä vieretysten odottamassa, että päälliköt alkaisivat puhua, ja pian he niin tekivätkin.
Klaanien päälliköt kertoivat hieman kuulumisia klaaneista ja sen jälkeen he antoivat klaanien jäädä vaihtamaan kieliä keskenään. Muut kissat vaikuttivat hieman kankeilta lähteä juttelemaan vihollis klaanin kissoille, mutta Hiljaisuustassu sen sijaan loikkasi innoissaan pystyyn ja lähti tepastelemaan eteenpäin.
“Tule Kamomillatassu! Meillä on nyt hetki aikaa vaihtaa kieliä heidän kanssaan!” kolli naukaisi ja lähti vastausta odottamatta kohti Eloklaanilaisia. Hän kuuli Kamomillatassun loikkivan peräänsä ja siitä he aloittivat kierroksensa. He lähtivät etsimään juttuseuraa ja vaihtoivat aina hetken välein hieman seuralaisia. Yleensä he vain pitivät nopean juttutuokion, mutta välillä he saattoivat seistä siinä hieman pidempäänkin.
“Kenen luokse seuraavaksi? En kyllä tosiaan tiedä onko meillä kamalasti aikaa enää. Kuu alkaa vähitellen laskea ja uskon, että Henkäystähti saattaa alkaa koota klaania kasaan vähitellen”, Hiljaisuustassu naukui Kamomillatassulle, kun he lähtivät viimeisimmän Eloklaanilaisen seurasta pois.
//Kamo?
