Tuhotassu
Kirjoittaja: Auroora
Tiputassun ei tarvinnut tehdä paljoa, että sai minut ärsyyntyneeksi. Kollin pelkkä olemus kävi jotenkin hermoilleni. Tuntui, että hän piti itseään minua parempana. Vaikutin siis kaiketi melko kireältä hakiessani mukaan lähteviä kissoja leiristä. Olin sanonut, että mukaan tulisivat Mahlahalla ja joku muu. Tunsin oloni vähän tyhmäksi, kun en juuri muita sotureita mestarini lisäksi tuntenut. Toisaalta minun ei varmaan tarvinnutkaan, miksi minun muka pitäisi tietää jokaisen nimi?
Bongasin Mahlahallan soturien pesän lähettyviltä, ja selitin tilanteen. Kaikeksi onneksi minun ei tarvinnutkaan lähteä etsimään toista mukaan lähtevää soturia kaukaa, sillä mestarini huikkasi jollekin valkealle naaraalle, jota hän kutsui Hiutaleviikseksi. Sitten jouduinkin astumaan takaisin tuohon pahaiseen koloon, missä Tiputassu mestareineen vietti päivänsä. Jos minulla olisi valta päättää, en kävisi parantajan pesässä enää ikinä. Siellä haisi pahalta ja se oli täynnä tympeitä kissoja.
”No niin, hain soturit”, murahdin pesän suulla. Tiputassu näytti käyvän vielä läpi yrttivarastoa. Kolli kaiketi luotti hajuaistiinsa, sillä ilmeisesti hän oli sokea. Niin Mahlahalla oli minulle ainakin äsken kertonut.
Pian astelimme Tiputassun kanssa soturikaksikon luo.
“Lähdetään, jään mieluusti viimeisten joukkoon”, parantajaoppilas sanoi. Mahlahalla nyökkäsi ja otti paikan joukkion edestä. Päätin jäädä mestarini vanaveteen, sillä en kaivannut Tiputassun enkä tuon haaveilevalta näyttävän naaraskissan seuraa.
”Mihin suuntaan lähdemme?” Mahlahalla kysyi leirin suuaukolla. Tiputassu oli hetken hiljaa, ennen kuin vastasi.
”Lähdetään Hehkulampea kohti”, hän sanoi, ja niin me lähdimme. Olin käynyt Hehkulammella vain kerran aiemmin, silloin, kun Mahlahalla oli näyttänyt minulle reviiriä. Olin siis lievästi kiinnostunut näkemään sen uudelleen. Katsahdin edessäni kulkevaan mestariini. Hän tuskin opettaisi minua nyt koulutuksen ulkopuolella, mutta ehkä voisin silti tarkkailla häntä ja oppia sillä tavalla.
//Tipu? Mahla?
// 254 sanaa
