Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Nappasin likaiset makuualuset pyynnöstä ja vein ne ulos. Raahasin makuualusia hetken aikaa ympäriinsä kunnes löytäisin jonkun soturin. Kuljeskeltuani hetken löysin Kärppämyrskyn.
“Mitä sinä oikein teet?” hän kysyi huvittuneena. Närkästyin hieman. Näytin varmasti huvittavalle, kun olin sammalien peitossa mutta en saanut niitä muuten kannettua.
“Vien likaisia makuualusia ulos. Miltä näyttää?” tiuskaisin ärsyyntyneesti.
“Voitko auttaa?” kysyin vaikken olisi halunnut. Kärppämyrsky nyökkäsi ja otti osan sammalista. Kannoimme ne yhdessä leirin ulkopuolelle. Kun olin palaamassa takaisin leiriin, Kärppämyrsky pysäytti minut.
“Mitä nyt?” kysyin ja näpäytin hännälläni ilmaa. Olin naaraalle edelleen hieman närkästynyt.
“Älä vietä liikaa aikaa Lepakkohuudon kanssa. Tiedäthän, hänellä on huono vaikutus muihin. Höyhenhalla ja Lepakkohuuto kinasivat ennen syntymääsi ja emosi käski olla päästämättä sinua lähelle häntä”, Kärppämyrsky naukui. Tulin entistä vihaisemmaksi. Emon nimen kuuleminen tuntui kuin sydäntäni olisi jäystetty terävillä hampailla.
“Minä vietän kuule aikaa kenen kanssa haluan! Sinä olet epäreilu! Lepakkohuuto on ystäväni! Hän on ystäväni ja kenties paras ystäväni, enkä anna sinun viedä häntä minulta!” raivosin ja rymistelin takaisin leiriin kääntäen kaikki katseet itseeni. Kissat varmaan luulivat, että olin joku tunkeilija. Ryntäsin parantajan pesän suulle ja hengitin sisään ennen kuin astuin pesään.
“Mitä tapahtuu? Kuulin, kun huusit”, Lepakkohuuto naukui. Pudistin päätäni.
“Ei se ollut mitään”, sanoin vaikka viha varmasti huokui minusta edelleen. En ikinä osannut piilottaa tunteitani.
//Lepa?
