Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Räntää satoi Aaltosalaman naamalle hänen astuessaan ulos soturien pesästä. Likaisenvalkoista veden ja sulaneen lumen yhdistelmää oli kertynyt leirin pohjalle jonkin verran, mutta se todennäköisesti sulaisi pois iltapäivään mennessä. Se tieto ei juuri lohduttanut Aaltosalamaa, sillä hänen olisi joka tapauksessa mentävä nyt partioon, vaikka taivas teki tepposiaan.
Eilen illalla Henkäysvarjo oli määrännyt hänet ja Narsissitassun, Pimentovarjon ja Myrkkytassun sekä Ruusutuikkeen aamupartioon Eloklaanin rajalle. Aaltosalama oli sanonut Pimentovarjolle käyvänsä herättämässä oppilaat valmiiksi partioon, jotta he pääsisivät matkaan nopeasti.
Punaruskea naaras suuntasi kaatuneen kuusen latvusosaan, jossa oppilaiden pesä sijaitsi. Hän työnsi päänsä sisälle pesään ja löysi saman tien oman oppilaansa sekä Pimentovarjon oppilaan yhä nukkumasta.
”Narsissitassu ja Myrkkytassu, ylös nyt”, soturitar murahti kolleille ja yritti olla herättämättä muita oppilaita. ”Partio kutsuu.”
Kun hän oli varmistunut, että kumpikin oppilas oli varmasti hereillä, hän peruutti takaisin aukiolle, jonne Pimentovarjo ja Ruusutuikekin olivat jo tulleet. Kumpikaan ei näyttänyt olevan erityisen mielissään räntäsateesta, mutta valittamalla tilanne ei paranisi.
Lopulta Narsissitassu ja Myrkkytassu raahautuivat ulkosalle. Ruusutuike otti partion johdettavakseen ja näytti suunnan. Aaltosalama viittoi Narsissitassun peräänsä ja Pimentovarjo kutsui Myrkkytassun luokseen, jonka jälkeen partio oli valmis lähtemään.
Jonkin ajan kuluttua leiristä lähtemisen jälkeen räntäsade lakkasi. Metsässä oli vaivalloista liikkua, sillä sulava räntä oli tehnyt maasta liukkaan. Eloklaanin rajamerkit tulivat pian vastaan, ja partio hajaantui jättämään uusia hajumerkkejä lähiympäristöön.
Jätettyään uudet hajumerkit Aaltosalama kääntyi ympäri tarkistaakseen, missä vaiheessa loput partiosta olivat, mutta olikin vähällä törmätä Myrkkytassuun, joka oli ilmestynyt hänen taakseen. Naaras katsoi nuorempaa kollia korvat luimussa, sillä hänellä oli epämukava olo siitä, miten helposti oppilas oli onnistunut hiipimään hänen selustaansa niin huomaamatta.
”Millaista on olla soturi?” Myrkkytassu kysyi yllättäen. ”Entä oletko koskaan halunnut olla päällikkö?”
Oppilaan kysymykset tulivat niin puskista, että Aaltosalama meni hetkeksi hämilleen. Hän kuitenkin kokosi ajatuksensa nopeasti ja pyyhki hämmentyneen ilmeen naamaltaan. ”Sinun pitäisi pysytellä Pimentovarjon lähettyvillä”, hän naukui oppilaalle hieman toruvalla äänellä, mutta jatkoi sitten: ”Soturina oleminen koostuu velvollisuuksien ja vastuiden täyttämisestä. Jos haluat tulla kunnon soturiksi, sinun tulisi kuunnella tarkkaan mestariasi eikä lähtä haahuilemaan muualle omin nokkinesi.” Kollin toiseen kysymykseen hän ei vastannut, sillä ei halunnut rohkaista tätä enempää – oppilaan ei kuulunut poistua mestarinsa viereltä ilman lupaa.
//Myrkky?
