Katajapentu
Kirjoittaja: Sirius
Haistelin kiinnostuneesti ilmaa. Yritin saada vainun Untuvapennusta ja Hahtuvapennusta. Näin pienen, valkoisen tupsun tulevan pentutarhan alta. Yritin vetää siitä, mutta sain tassuuni vain valkoista karvaa. Puhahdin ärsyyntyneenä. Tunsin pienen sähkön olevan ilmassa. Jossain olisi kissoja! Tarkistin pentutarhan moneen kertaan. Missään ei ollut ketään. Pujahdin ulos, vahtien pentutarhan jäkäläverhoa yhä tiiviisti katseellani. Kävelin muutaman hiirenmitan eteenpäin. Näin paljon lehtikasoja ympäriinsä. Nekin olisivat hyviä piilopaikkoja! Yritin kiivaasti pitää kaikkia piilopaikkoja näkyvillä. Menin katsomaan pienen vaahteranlehtikasan, joka oli leirin nurkassa. Katsoin sisään: ei, ei siellä ketään ollut. Kävelin miettiväisenä aukion poikki, ja olin lähes törmätä Aaltosalamaan! ”Anteeksi.” mutisin. Kävelin sisään parantajan pesään. Entä jos siellä olisi joku? ”Hei pentu, Katajapentuhan sinun nimesi oli? Et nyt saa tulla tänne, täällä on potilaita, parantaja Hehkuaskel naukui. ”Ai. No oletko nähnyt siskojani Untuvapentua ja Hahtuvapentua?” kysyin. ”En, en ole nähnyt. Harvoin täällä pentuja käykään…viimeksi Nuppupentu, ja oppilaani Tiputassu, Hehkuaskel näytti vajoavan muistoihinsa. ”Nuppupentu? Onko hän kuollut?” kysyin uteliaasti. Tykkäsin udella kissojen asioita. ”Äh, ei hän ole kuollut. Itse asiassa, hän on soturi Nuppujuova. Tuossa hän onkin, ihan vieressäni. Ole hiljaa ettet herätä heitä, Hehkuaskel sanoi. Nyökkäsin nopeasti. ”Heippa!” sanoin ja lähdin pois pesästä. Ampaisin juoksuun, sillä näin valkoisen hännän pilkottavan lehtikasan alta! Olin kompastua käpäliini. ”Teidät on nähty!” kiljaisin.
”Untski?”
