Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuudon turkki tuntui väreilevän, kun Rosmariinitassu osui vahingossa hänen kylkeensä. Hän pyysi anteeksi, mutta kolli sitä tuskin kuulikaan. Kolli vilkaisi naaraaseen ja käänsi sitten katseensa toisaalle.
“Muista pitää turvaväli”, hän tokaisi vain leikillä, vaikka hänen äänensä kuulostikin pakotetulta. Hän alkoi työskennellä entistäkin nopeammin. Tilanne oli mennyt hänelle jotenkin tukalaksi. Jotenkin naaraan kosketus oli ollut kollista niin… kiusallinen? Vai ennemmin ihana?
“Äh”, Lepakkohuuto ähkäisi, kun hän ei osannut päättää. Hän siristi silmiään ja viimeisteli sammalien vaihdon.
“Voisitko…” puhuminen alkoi käydä kollille hankalaksi, kun hän edes vilkaisi Rosmariinitassuun päin. Hän joutui kääntämään katseensa taas toisaalle.
“Voisitko viedä likaiset aluset pois?” Lepakkohuuto sai viimein kakaistua.
“Hyvä on”, naaras sanoi hiljaa ja otti äkkiä sammalet ja poistui pesästä. Lepakkohuuto huokaisi ja kieri pari kierrosta paikallaan. Miten kaikki oli muuttunut sillä tavoin? Miksi Rosmariinitassun seura ei ollut enää samanlaista? Se oli jotenkin… kummempaa, ei enää sellaista taistelua ja kinaa vaan ennemmin vain normaalia ajan kulutusta. Lapekkohuuto pudisteli päätään ja työnteli kynsiään sisään ja ulos.
“Miksi hän on nyt niin mukava ja niin… ihan sama.”
//Rosmy?
