Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka makoili tylsistyneenä soturien pesässä omilla sammalillaan. Hänen päivänsä oli ollut varsin tylsä ja ikävystyttävä. Hämärätassukin oli ollut koko päivän harjoittelemassa ja nukahtanut heti petiinsä päästyään. Pyh, Kaamoskukasta tuollainen oli merkki tietynlaisesta kestämättömyydestä. Naarashan oli pian soturi! Kyllä melkein sotureiden pitäisi kestää jo pitkiäkin harjoituksia ilman välitöntä sammumista. Kolli suki tassujaan tylsistyneenä, mutta höristeli sitten korviaan kuullessaan muutamia kuiskauksia. Kaamoskukka piti päänsä alhaalla, mutta kääntyili varovaisesti pedillään. Hän havaitsi Henkäysvarjon herättävän emonsa, Pimentovarjon ja pian kaksikko poistuikin Jääviilto edellään pesästä. Tabbykuvioinen kissa pälyili ympärilleen huomatakseen, että pesän muut kissat nukkuivat rauhakseen. Hän nousi varovaisesti ylös ja harppoi pitkin koivin muiden petien yli. Hän astui kylmälle aukiolle ja pörhisteli turkkiaan. Kaamoskukan harmaansiniset silmät kiiluivat aukion pimeydessä ja tummaturkkinen kollikissa oli varuillaan. Kaamoskukka höristeli korviaan, muilla oli siis jonkinlainen suunnitelma Punatähden varalle? Kolli päätti välittömästi haluavansa mukaan suunnitelmaan. Kaamoskukka ei pelkäisi liata käpäliään saadakseen sen mitä hän halusi. Kollin lähestyessä klaanitovereitaan kääntyi kolmikon katseet välittömästi Pimentovarjon pojan suuntaan. Kaamoskukka oli naukunut ilmoille haluavansa mukaan, johon Pimentovarjo oli vastannut kieltävästi.
”Henkäysvarjo, ei erakkotaustainen voi olla mukana niin tärkeässä tehtävässä”, kollin entinen mestari vastusti entisen oppilaansa jyrkkää toivetta. Kaamoskukka mulkaisi emoaan, eikö toisen pitäisi puolustaa häntä; seistä poikansa rinnalla?
”Pimentovarjo, emo. Kuinka kehtaatkin sanoa, että MINÄ olisin tiellä?” Kaamoskukka tiuskaisi ja väläytti emolleen hampaitaan tulistuneena. Kolli kuitenkin hillitsi itseään ja tasoitti turkkinsa.
”Minua parempaa liittolaista te ette voi löytää. Henkäysvarjo, olet järjen kissoja. Ja sinulle tiedoksi Jääviilto, en ole erakkotaustainen. Minkä minä sille voin, että muuten järkevä emoni omaa huonon maun kollien suhteen? Mikään, ei mikään, minussa edes viittaa erakkoon. Anna olla viimeinen kerta, kun sanot minua erakkotaustaiseksi”, Kaamoskukka naukui kiihkeästi ja huiskautti häntäänsä. Lopulta Henkäysvarjo nosti katseensa ja katsahti tummaturkkiseen kissaan vakavana:
”Hyvä on. Sinä saat lähteä mukaan, Kaamoskukka. Mutta mikäli yrität yhtään mitään, se jääköön sinun viimeiseksi teoksi”, Henkäsyvarjo varoitti nuorta kollia vakavana. Kaamoskukka nyökkäsi varapäällikölleen vakavana ja hänen silmissään pilkahti voitonriemu. Muuten hän piti katseensa vakavana. Olisi pidettävä esitystä yllä. Jos Henkäysvarjo ei olisi tuossa, hän olisi jo repinyt Jääviillon kappaleiksi. Menestykseen ja valtaan kuitenkin kuului raivostuttavien kissojen sietäminen. Eikä Jääviilto edes ollut pahimmasta päästä.
//Jää tai Pimento?
