Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
En olisi halunnut lähteä mutta kai minun oli pakko. Nyökkäsin ja häivyin pesästä sanaakaan sanomatta. Olin liian shokissa puhumaan. Tämä kaikki tuntui niin pahalta.
“Hei Rosmariinitassu”, Sulkavirran ääni kuului vierestäni.
“Anteeksi etten tullut sovittuna aikana. Lepakkohuuto on pahasti sairas ja olen kovin huolissani hänestä”, nau’uin surkeana. Toivoin ettei naaras olisi vihainen.
“Ei se mitään. Partio ehti mennä jo mutta voimme mennä tuohon seuraavaan, joka lähtee nyt”, Sulkavirta naukui. Hän ei ainakaan vaikuttanut kauhean vihaiselle. Hengähdin helpottuneesti ja lähdin mestarin perään. Päädyimme saalistuspartioon Tuimakatseen, Varissulan ja Loiskevarjon kanssa. Mestarini kulki vierelläni, kun seurasimme kolmea kollia.
Päädyimme saalimaan metsän syrjäisimpään nurkkaan lähelle rajaa. Olin todella väsynyt päivästä ja kaikesta muustakin tapahtuneesta, joten en saanut kiinni kuin oravan. Muut saalistivat vielä, kun minä ja Sulkavirta työstimme hetken loikkaani ennen kuin palasimme koko partion kera leiriin.
Vein oravani suoraan parantajan pesälle. Lepakkohuuto näytti nukkuvan, joten jätin oravan hänen viereensä ja menin sitten ulos. Pyöriskelin hetken aukiolla ja mietiskelin asioita.
“Rosmariinitassu?” säpsähdin, kun joku kutsui minua. Se oli Kärppämyrsky.
“Hei”, sanoin ja katselin, kun naaras lähestyi minua.
“Oletko jo paremmalla tuulella?”
Nyökkäsin vastaukseksi.
“Vain hiukan väsynyt”, sanoin ja katsoin tassujani.
“Hyvä kuulla. Muista levätä”, soturi naukaisi ja lähti. Katsoin hetken hänen peräänsä ennen kuin menin takaisin parantajien pesälle.
//Lepa?
