Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Päässäni tuntui lyövän tyhjää, kun kuulin noiden sanojen pääsevän Aaltosalaman suusta: hän oli rakastunut minuun. Minulla kesti hetki rekisteröidä se, mitä hän sanoi sen jälkeen. Tyydyin tuijottamaan soturia räpytellen hitaasti silmiäni yrittäen käsittää onneani. Tietysti olin ajatellut, että saattaisi olla pieni mahdollisuus, että Aaltosalama tuntisikin samoin minua kohtaan. Mutta kovin pieneksi olin tuon mahdollisuuden kuvitellut. Hetken ajan tilanne ei tuntunut todelliselta: kuvittelin, että ehkä olin vain syvällä ajatuksissani, tai etten ollutkaan herännyt unestani tänä aamuna.
”Haluan aina olla ystäväsi – ja kenties enemmänkin, jos sinä vain tahdot.”
Jo tuo ensimmäinen lause teki minut onnellisemmaksi kuin olin koskaan ollut. Toinen taas sai sydämeni hakkaamaan kohtuuttoman lujasti silkasta onnesta. Hiljalleen kasvoillani ollut typerä, hölmistynyt ilme muuttui leveäksi hymyksi.
”Tietysti tahdon”, vastasin epäröimättä, ja kun Aaltosalamankin kasvoille piirtyi pieni hymy, tunsin vain rakastuvani häneen yhä enemmän. ”Mitään muuta en voisi toivoa. Et tajuakaan, miten onnelliseksi minut juuri teit.”
Epäröin hetken, ennen kuin puskin soturitarta hellästi. En ollut aivan varma, miten minun nyt kuului käyttäytyä hänen kanssaan, mutta tiesin, että naaras hyväksyi minut juuri tällaisena. Minusta oli tuntunut jo pitkään siltä, että hän oli ainoa asia, johon saatoin luottaa näinä epävarmoina aikoina. Kuolonklaani saattaisi luhistua, isäni ehkä alkaisi taas vihata minua, mutta Aaltosalama ei koskaan katoaisi mihinkään.
”En voisi toivoa parempaa kumppania”, sanoin hymyillen lämpimästi, ilmeeni kaukana tavallisesta virneestäni. ”Ja aioin tehdä kaikkeni ollakseni sinun arvoisesi kumppani.”
//Altto?
KP-boosti käytössä
