Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökkäsin hyväksyvästi. Tulisin mielelläni katsomaan ystävääni aamulla.
“Ei minulla pitäisi olla mitään aamulla. Vähintään harjoitukset noin aurinkohuipun aikaan”, nau’uin. Mietin hetken. Voisin herätä aikaisemmin ja tulla katsomaan itsensä loukannutta kollia.
“Hyvää yötä sitten”, sanoin ja kosketin Lepakkohuudon korvaa nenälläni. Lepakkohuuto jähmettyi ja naukui kankeat hyvät yöt. Naurahdin ja poistuin pesästä. Kävelin omalle makuusijalleni oppilaiden pesään. Käytyäni makuulle pesin vielä käpäliäni, koska homma oli jäänyt kesken. Sain samalla aikaa pohtia tunteitani. Olin aika varma pitäväni kollista muutenkin kuin vain ystävänä. Toisaalta voisin antaa itselleni ja tunteilleni aikaa, koska olin vielä oppilas eikä minulla ollut kiire hankkia kumppania. ROSMARIINITASSU MITÄ SINÄ AJATTELET? EI HÄN TYKKÄÄ SINUSTA TAKAISIN! Huokaisin. Se oli totta. Ei Lepakkohuuto pitänyt minunlaisestani oppilaasta. Painoin pääni käpälilleni. Ei voinut olla totta. Mitä minä oikein hourin. Olenkohan sairas?
Heräsin aikaisin kuten olin suunnitellut ja nousin hiljaa. Hiivin ulos pesästä ja livahdin parantajan pesään. Lepakkohuuto nukkui vielä. Istahdin todella hiljaa Lepakkohuudon pedin viereen ja katsoin kuinka tämän keho liikkui tasaisesti hengityksen tahtiin. Koitin mukauttaa oman hengitykseni hänen hengityksensä tahtiin. Kolli näytti niin rauhalliselta.
//Lepa?
