Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Soturitar kehräsi katsellessaan Aaltopentua. Vaikka pentu olikin meinannut hetki sitten loukata itsensä, Sulkavirta ei ollut vihainen. Mitään ei ollut sattunut, joten ei ole syytä olla vihainen pienelle pennulle. Aaltopentu vain nautti elämästään ja tästä seikkailusta, aivan kuten soturikin.
Naaras oli ylpeä itsestään, kun pentu kertoi olevansa niin kuin hän. Naaraalla oli sellainen olo, että hän oli hyödyllinen ja hyvä soturi. Sähkötuho ja muut soturit hankkivat muiden arvostuksen omilla taidoillaan taistelukentällä tai saalistaessa, mutta tämä oli Sulkavirran tapa. Ei raidallinen naaras oikeastaan kunnioitusta kaivannut, mutta tiettyjen kissojen kohdalla se tuntui ihan hyvältä.
Naaras auttoi Aaltopennun alas kiveltä.
”Noin”, hän totesi puoliääneen, kun pentu pääsi taas maankamaralle. Soturitar vilkaisi taivaalle ja irvisti. Hän ei ollut huomannut ajan kulua!
”Tule Aaltopentu, meidän täytyy mennä nyt! Olemme jo myöhässä!” harmaanruskea soturi sanoi ja työnsi Aaltopentua eteenpäin. Pentu tapitti hetken ajan soturia. Mene jo! Sulkavirta ajatteli ja marssi hermostuksissaan paikallaan maassa. Sähkötuho herättäisi pian jonkun, joka lähtisi heidän peräänsä. Sitten Aaltopentu olisi ongelmissa, eikä Sulkavirta halunnut sitä.
//Aalto?
// 162 sanaa
