Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto pihisi kiukusta! Miten Henkäysvarjo saattoi päästää näin tärkeälle tehtävälle mukaan kissan, joka ei edes ollut puhdasverinen kuolonklaanilainen? Vaikka Kaamoskukan asenne kieltämättä oli ihailtava ja hänkin selvästi inhosi juuriaan, ei Jääviilto voinut sivuuttaa sitä tosiasiaa, että kolli ei vain ollut aito kuolonklaanilainen. Tämä oli tehtävä, joka vaati uskollisia ja luotettavia kissoja toteuttamaan sitä. Jääviilto oli juuri sellainen. Hän ei epäröisi hetkeäkään, jos heidän täytyisi surmata Punatähti. Oikeastaan kolli toivoi, että niin tulisi käymään. Punatähti oli selvästi menettänyt viimeisenkin järjen hivenen, eikä hänestä olisi enää kunnolliseksi päälliköksi.
Pimentovarjokaan ei näyttänyt tyytyväiseltä Henkäysvarjon päätökseen.
”No niin, alkakaa mennä nyt, että saatte hänet vielä kiinni. Katsokaakin, ettei hän näe teitä, jos hän ei olekaan matkalla Lehtikuusilaaksoon”, Henkäysvarjo sihahti ja viittoi kolmikon ulos leiristä. Jääviilto änkesi ensimmäisenä piikkihernetunneliin, vaikka Pimentovarjo oli selvästi kuvitellut menevänsä edeltä. Naaras sihahti jotain epämääräistä, kun Jääviilto pyyhkäisi hännällään kissan kuonoa kipittäessään ulos tunnelista.
Tuuli tuiversi kovasti leirin ulkopuolella. Punatähden haju leijaili voimakkaana ilmassa, ja sen seuraaminen oli lasten leikkiä Jääviillolle. Kolli kiristi tahtiaan, kun Pimentovarjo pyrki hänen rinnalleen. Vaikkei Henkäysvarjo ollut nimittänyt joukolle varsinaista johtajaa, Jääviilto koki paikan kuuluvan hänelle. Hän oli tukenut varapäällikköä pisimpään ja olisi varmasti Kuolonklaanin tuleva varapäällikkö.
Leveä virnistys piirtyi Jääviillon kasvoille, kun hän huomasi Punatähden hajujäljen kääntyvän Lehtikuusilaakson suuntaan. Ilmassa leijui myös yöpartion kissojen hajut, kenties päällikkö oli seurannut niitä? Kolmikko ei jäänyt aikailemaan, vaan he pujottelivat pimeässä kuusten ja kivien lomassa ripein askelin eteenpäin.
Viimein päällikön punertava turkki erottui kasviston seasta. Kolli oli juuri laskeutumassa Lehtikuusilaaksoon vievää rinnettä alas. Jääviilto vilkaisi perässään kulkevia sotureita.
”Te tiedätte, mitä nyt tapahtuu”, kolli virnuili. Enää häntä ei suututtanut yhtä paljon se, että Kaamoskukka oli otettu mukaan. Jääviillon turkkia kihelmöi, hän oli riemuissaan päästessään tappohommiin!
Kolli syöksähti nopeasti kahden muun kissan edellä Punatähden perässä rinnettä alas. Punaturkkinen päällikkö oli jo päässyt Lehtikuusilaakson pohjalle, kun hän kuuli takaansa lähestyvät askeleet. Päällikkö käännähti nopeasti ympäri. Jääviilto teki turhan uhkarohkean liikkeen, kun hän syöksyi kynnet ojossa kohti päällikköä. Hänen ikäväkseen Punatähti oli liian nopea, sillä kolli loikkasi sivuun ja loi Jääviiltoon tuiman katseen.
”Mitä sinä luulet tekeväsi, Jääviilto?” päällikkö ärähti ja vilkaisi varuillaan Pimentovarjoa ja Kaamoskukkaa, jotka ravasivat myös rinnettä alas. Jääviilto tuijotti murhanhimoisesti päällikköä, joka ei selvästikään tiennyt, mitä pian tulisi tapahtumaan.
”Teit pahan virheen, kun tulit tänne. Ylempi taho on antanut ohjeistuksen tappaa sinut, jos menet lähellekään Lehtikuusilaaksoa”, punaturkkinen soturi lausahti ja katsoi päällikköään nyt halveksuen. Punatähti siristi epäuskoisena silmiään ja kolli kavahti askeleen taaemmas. Päällikkö ei ehtinyt sanoa mitään, kun jostain kauempaa kuului surkea parkaisu: yöpartio oli aloittanut tehtävänsä. Punatähden vihreä katse kääntyi hetkeksi äänen suuntaan. Epäuskoinen päällikkö kääntyi nopeasti taas sotureidensa puoleen. Jääviilto ei ollut koskaan nähnyt Punatähteä niin pettyneenä.
”Kuka ikinä teidät onkaan tälle sairaalle tehtävälle määrännyt, saa katua tekojaan. En voi käsittää, että tekin olette alentuneet tällaiseen. Millainen soturi tappaisi oman päällikkönsä?” Punatähden sanat eivät hetkauttaneet Jääviiltoa. Päällikkö silmäili epäuskoisena hämärässä seisovia sotureita, jotka olivat saartaneet vanhan kollin. Jääviilto nosti päänsä ylväänä pystyyn.
”Sellainen, joka ajattelee klaaninsa parasta!” hän sihahti. Jääviilto ei malttanut enää odotella, vaan päätti hyökätä kohti Punatähteä. Punatähti väisti ensimmäisen hyökkäyksen, mutta kauempaa kantautuva, taistelusta kantautuva vertahyytävä ulvahdus vei pieneksi hetkeksi päällikön huomion. Pieni hetki oli juuri riittävä Jääviillolle, joka ehti aloittaa uuden hyökkäyksen ja onnistui iskeytymään päällikön kaulaan. Kaksikko heittäytyi maahan ja kieri hetken toistensa kimpussa yrittäen saada otetta toisistaan. Kieriminen päättyi lopulta siihen, kun Punatähti onnistui potkaisemaan Jääviiltoa leukaan. Kollin pää retkahti inhottavasti potkun voimasta taaksepäin, ja kissa jäi makaamaan maahan. Päällikkö nousi ylös ja katsoi vihan ja pettymyksen sekaisella katseella maassa makaavaa soturia. Jääviillon leukaa särki, mutta hän kampesi itsensä nopeasti pystyyn. Kolli loi jäänsinisen katseensa Pimentovarjoon ja Kaamoskukkaan.
”Mitä te odottelette? Jos ette ala taistella, kerron Henkäysvarjolle teidän olevan pettureita!” Jääviilto ärähti vihaisena.
//Pimento tai Kaamos?
//KP-boosti
