Hentotassu
Kirjoittaja: Elandra
Sammalpallon etsiminen ei tosiaankaan ollut suosikkipuuhiani. Temmelsimme metsässä kuin mitkäkin hiirenaivot ja yritimme etsiä jotakin, joka oli mahdotonta löytää. Olin yllättynyt Varistassun esittämästä pyynnöstä, joka oli kohdistettu Tattitassulle. Pakko myöntää, että se kuulosti erittäin hyvältä. Vaalean punaruskea kolli tapitti yllättyneenä Varistassua.
”A-ai koko tehtäväkö?” kolli kysyi ja käänsi yllättyneen katseensa minuun. Myös Varistassu oli vilkaissut minua, aivan kuin kolli olisi odottanut minulta jotakin vastausta. Hentotassu ei varmastikaan olisi hyväksynyt tuollaista ehdotusta, mutta Keijukaiselle se sopi mitä parhaimmin. Inhosin jokaista hetkeä harjoituksissa.
”Löytyi!” joku huusi, ja käännyimme hetkeksi kaikki huutajan puoleen. Joku eloklaanilaisjoukkueista oli löytänyt ensimmäisen sammalpallon.
”Sehän kuulostaa hyvältä idealta. Sitten kun voitamme, kaikki muistavat suuren ja mahtavan Tattitassun. Sitten sinun ei enää koskaan tarvitse pelätä, ettei joku pitäisi sinusta”, hihkaisin lämpimästi hymyillen. Myös Tattitassun kasvoille levisi hento hymy. Sitä seurasi hieman itsevarmempi katse, kun oppilas nyökkäsi.
”Hyvä on, jos te kerran sanotte”, kolli lausahti ja kääntyi eteenpäin painaen kuononsa lähelle maata. Varistassu vilkaisi minua tyytyvästi virnistäen. Väläytin tälle pehmeän hymyn takaisin, mutta heti kun kolli käänsi katseensa työtä tekevään Tattitassuun, hymy katosi kasvoiltani.
Tattitassu ei ollut tässäkään lajissa mikään surkimus. Vaikka emme tulleet ensimmäisiksi tai edes toisiksi, Tattitassu löysi kuin löysikin kolmannen piilotetun sammalpallon.
”Hienoa työtä! Minä tiesin, että sinä pystyt siihen!” kehuin Tattitassua niin kovalla äänellä, että kaikki varmasti kuulivat. Välillä katseeni karkasi valkeaan Mesitähteen, joka katseli meitä etäämmältä. Inho valtasi taas mieleni, mutta pakotin itseni hymyilemään. En voinut uskoa, että vihaamani kissa oli niin lähellä, mutten voinut tehdä mitään.
Päivä vaihtui iltaan, ja Eloklaanin oppilaat lähtivät omalle reviirilleen ja me kuolonklaanilaiset omallemme. Mestarit johdattivat meidät pesien lähettyville.
”Seuraavaksi vuorossa on yövartio, josta ette ansaitse pisteitä, mutta jokainen osallistuu. Vuorotellen vartioitte muiden unta niin, että yö jaetaan kolmeen osaan. Jokaisessa pätkässä mukana on yksi mestari”, Tuhkajuova sai tällä kertaa kunnian selittää, mitä seuraavassa osiossa oli luvassa. Sitten tabbykuvioinen soturi kertoi, milloin kukakin oppilas vartioi, ja kuka mestareista näiden mukana olisi.
Olin tyytyväinen, kun minä, Tyrskytassu ja Mäihä saisimme vartioida yhtä aikaa. Tässä olisi tilaisuutemme keskustella siitä, miten etenisimme suunnitelman kanssa. Kaikki taisi olla pilalla nyt, kun Mesitähti oli nähnyt Tyrskytassun. Olisin halunnut läimäyttää tummanruskeaa kissaa kasvoille. Hänen olisi pitänyt jättäytyä pois harjoituksista jollakin verukkeella. Minulle olisi sopinut hyvin, jos kolli olisi vaikka murtanut jalkansa tai kolauttanut päänsä.
Ne oppilaat, joiden vahtivuoro ei ollut ensimmäisenä, menivät rakentamiinsa pesiin nukkumaan. Me olimme rakentaneet oman pesämme puun juurakon alle. Se oli vähän turhan pieni monelle kissalle, joten tunnelma pesässä oli tiivis. En saanut heti unta, mutta sen sijaan vieressäni nukkuva Varistassu tuntui nukahtavan silmänräpäyksessä. Kuuntelin pesässä olevien tuhinaa, joka lopulta sai minutkin nukahtamaan.
”Hentotassu, sinun vuorosi”, Tattitassu kuiskasi tökkiessään kylkeäni. Nostin väsyneen, turhan tuiman katseeni punaruskeaan kissaan.
”Joo joo”, tuhahdin unisena ja kampesin itseni pystyyn. Varistassun häntä oli päälläni, joten pyyhkäisin sen pois. Oli se kumma, ettei kissa voinut nukkua siististi yhdessä kohdassa, vaan piti viedä muidenkin tila.
”Hyvää yötä”, sanoin vielä Tattitassulle ystävällisesti hymyillen, ennen kuin astuin ulos pesästä.
Suuntasin ensimmäisenä Tyrskytassun joukkueen pesälle. Kolli oli juuri astunut ulos pesästä. Hän näytti kovin väsyneeltä, mutta virkistyi nopeasti minut nähdessään.
”Haetaan Mäihä ja hankkiudutaan Tuimakatseesta eroon. Meidän täytyy keskustella”, kuiskasin hiljaa ja viitoin Tyrskytassun perässäni toisen joukkueen pesälle. Mäihä istuskeli Tuimakatseen kanssa pesän edustalla.
”Sovitaanko niin, että me kierrämme pesiä, ja sinä vartioit tässä?” ehdotin Tuimakatseelle ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään. Tumma kolli kohotti yllättyneenä kulmiaan, mutta nyökkäsi.
”Miten vain.”
Mäihä ja Tyrskytassu kulkivat kanssani kauemmaksi kuolonklaanilaissoturista.
”Tyrskytassu on pilannut kaiken”, totesin nopeasti, koska Mäihä ei kai tiennyt, mitä oli tapahtunut, ”Mesitähti näki hänet.”
//Tyrsky tai Mäihä?
// 574 sanaa
