Tuhkajuova

Ulkonäkö

Tuhkajuova on pohjaväriltään hopeanharmaa. Hänen turkkiaan koristaa tumma tabbykuvio. Kooltaan Tuhkajuova on keskikokoista soturia melko paljon pienempi, mutta vuosien saatossa naaras on onnistunut keräämään hyvin lihasta luidensa ympärille. Erityisesti takajalkojen lihakset ovat voimakkaat. Soturilla on melko lyhyet jalat, joten tämä kuuluu sekä koon että korkeuden mukaan yksiin metsän pienimmistä kissoista. Tuhkajuova kävelee aina mahdollisimman hyvän näköisesti ja ryhdikkäästi. Naaras pyrkii näyttämään näin hieman suuremmalta, mitä hän oikeasti on. Naaraan turkki on lyhyttä ja sileää. Hän pitää turkistaan hyvää huolta. Soturi omaa vaaleanvihreät silmät, joissa on yleensä kylmä katse.
Tuhkajuova on saanut taistelussa mäyrää vastaan takaraivoonsa kaksi vierekkäin kulkevaa arpea, jotka tulivat mäyrän kynsistä. Arvet kulkee miltei koko takaraivon pituisesti niin, että ne alkavat läheltä vasenta takakorvaa päättyvät niskan oikealle puolelle. Arvet erottuvat selvästi soturin ohuen turkin läpi.

Luonne

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Tuhkajuova on uskollinen ja vakava kissa. Hän on pyhittänyt koko elämänsä Kuolonklaanin suojelemiseen ja hyvänä ja esimerkillisenä soturina toimimiseen. Naaras arvostaa synnyinklaaniaan enemmän kuin mitään ja tekeekin kaikkensa sen puolesta. Tuhkajuova kunnioittaa päällikköä enemmän kuin ketään, totellen toisinaan sokeastikin tuon käskyjä.
On harvinaista, että Tuhkajuova oma-aloitteisesti aloittaa keskustelun muiden kanssa, ellei sille ole aihetta. Naaras ei juurikaan piittaa keskusteluista, joissa jaaritellaan niitä näitä ilman mitään päämäärää. Tuhkajuova ei tosiaankaan ole mikään tuppisuu, vaan puhuu ja vastaa kyllä, kun kokee sen tarpeelliseksi. Kun Tuhkajuova käy omasta mielestään tärkeää keskustelua, hän on asiallinen ja rauhallinen. Niitä näitä jaaritellessa naaras todennäköisesti vastaa kylmästi piikitellen.
Koska Tuhkajuova ei jaarittele turhanpäiväisyyksiä, häneen on käytännössä mahdotonta ystävystyä. Tabbykuvioinen soturi ei nimittäin ymmärrä ystävyyssuhteiden päälle. Hän pitää ystävyyttä ja toiseen sokeasti luottamista heikkoutena, toki luottamus päällikköä kohtaan on asia erikseen. Naaraalla ei ole minkäänlaista huumorintajua, eli hauskoiksi tarkoitetut vitsit hän saattaa ottaa loukkauksena. Soturi tiedostaa itsekin huumorintajuttomuutensa, ja pitääkin kaikkia vitsailijoita outoina ja epäkunnioittavina kissoina. Tuhkajuova suhtautuu klaanin ulkopuolisiin, uusiin kissoihin varauksella, ja toisinaan jopa vainoharhaisesti. Hän ei luota tuntemattomiin ja varautuu aina siihen, että he ovat uhka.
Soturin voi usein löytää leirin pääaukiolta yksikseen, tarkkailemasta muiden kissojen touhuja. Tuhkajuova tahtoo pysyä perillä Kuolonklaanin asioista, ja siksi tekee näin.
Mestarina Tuhkajuova on ankara ja odottaa oppilaaltaan paljon, mutta antaa myös itsestään kaiken. Naaras ei arvosta oppilaita, jotka eivät panosta soturikoulutukseen. Soturi on tiettyyn rajaan saakka kärsivällinen ja kohtelias, mutta oppilaan niskuroidessa hän usein ilmaisee hyvinkin suorasti, mitä mieltä on moisesta. Tuhkajuova haluaa jakaa oppilaalleen kaiken osaamansa. Hän on valmis opettamaan uimista niille, jotka ovat siitä aidosti kiinnostuneita ja itse sitä pyytävät. Koska uiminen ei kuulu Kuolonklaanissa soturikoulutukseen, Tuhkajuova ei automaattisesti opeta sitä oppilailleen, vaan oppilaan niin halutessa tekee sen harjoitusten ulkopuolella omalla vapaa-ajallaan.
Tuhkajuova on aina ollut hyvin kilpailunhaluinen, mutta vanhemmiten se piirre on hieman heikentynyt. Toki hän haluaa edelleen olla mahdollisimman hyvä ja virheetön soturi. Hän haluaa kehittää itseään soturina aina kun vain voi ja oppia uusia taitoja. Kun Tuhkajuova ei enää itse yritä olla kaikista paras, hän yrittää tehdä pojastaan Varissulasta sellaista.
Tuhkajuova ei kaipaa suurta vastuuta klaanissa, eikä hän koskaan ottaisi esimerkiksi varapäällikön paikkaa vastaan. Naaras tarvitsee loppujen lopuksi jonkun, joka antaa hänelle käskyjä. Toki naaras siis osaa myös toimia omatoimisesti esimerkiksi oppilasta kouluttaessa ja partioidessa, mutta suurempien päätösten tekeminen ei ole hänen juttunsa.
Soturi arvosti isäänsä Jyrkänneloikkaa äärimmäisen paljon, kenties jopa enemmän kuin päällikköään. Jyrkänneloikan eläessä, Tuhkajuova toimi aina kuten hän toivoi, jotta voisi olla mahdollisimman hyvä tytär. Isänsä painostuksesta Tuhkajuova alkoi Henkäysvarjon kumppaniksi, vaikkei koskaan oppinutkaan rakastamaan kollia. Soturi ei suinkaan ole niin kylmäsydäminen mitä saattaa olettaa, sillä hän on kerran rakastunut oikeasti, joskaan sitä ei kukaan tiedä. Tuhkajuova rakasti palavasti Väärävarjoa, mutta päätti lopulta soturiuden olevan hänelle tärkeämpää kuin rakkaus, josta syystä suhde päättyi ennen kuin ehti edes alkaa. Suhteesta Väärävarjoon on enemmän tietoa Tuhkajuovan menneisyydessä.
Ensimmäisen pentueensa pennuista tämä soturi ei juurikaan välitä. Hänen mielestään Sähkötuho, Sulkavirta ja Sinilintu ovat epäonnistujia, eikä Tuhkajuova enää edes tunnusta Sinilintua omaksi tyttärekseen. Hänen poikaansa Varissulkaa Tuhkajuova sen sijaan arvostaa suuresti, ja yrittääkin koulia kollista mahdollisimman hyvää soturia. Tuhkajuova toivookin, että Varissulasta tulisi vielä jonain päivänä yksi Kuolonklaanin historian suurimmista sotureista.
Tuhkajuova uskoo koko sydämestään Pimeyden Metsään. Hän on kuullut puhuttavan Tähtiklaanista, muttei ole siitä kiinnostunut. Koska Punatähti on kieltänyt asiasta puhumisen, ei Tuhkajuova jaa muille sitäkään pientä, mitä Tähtiklaanista tietää.

Menneisyys

Puhdasverinen kuolonklaanilainen. Tuhkajuovan emo kuoli Tuhkajuovan ollessa pentu. Hänen isänsä Jyrkänneloikka kasvatti siis hänet yksin.
Oppilaana Tuhkatassu oli itselleen ankara. Hän tahtoi olla paras kaikessa ja osata kaiken täydellisesti. Hän harjoitteli kovasti myös vapaa-aikanaan.
Tuhkajuovan tullessa soturiksi, hänen isänsä teki selväksi, että hyvällä soturilla tulee olla hyvä kumppani. Niinpä Jyrkänneloikka käski Tuhkajuovan löytää itselleen hyvä kumppani. Naaras viivytteli asian kanssa, mutta lopulta suostui häntä piirittäneen Henkäysvarjon kumppaniksi. Naaras ei rakastunut Henkäysvarjoon millään tasolla, mutta tuli kuitenkin tuon kanssa toimeen. Kaksikko sai pentuja, ja Tuhkajuova inhosi pentutarhalla oloa enemmän kuin mitään. Pennuista pienin kuoli miltei heti syntymän jälkeen.
Pennut kasvoivat oppilaiksi, eikä Tuhkajuova ole ollut niiden kanssa paljoakaan tekemisissä.
Tuhkajuovan elämä muuttui, kun klaaniin saapui erakko nimeltä Hades. Tämä piiritti Tuhkajuovaa miltei tauotta ja kaksikon välillä oli jotain, mitä Tuhkajuova ei halunnut myöntää. Hades jäi klaaniin ja sai nimekseen Väärävarjon. Kun Jyrkänneloikka kuoli, Tuhkajuova sai lohtua Väärävarjolta. Jossain vaiheessa tämä tunnusti rakastavansa soturia ja jopa harkitsi, että jättäisi Henkäysvarjon. Kun Tuhkajuova sai tietää odottavansa pentuja, tämä tiesi, ettei hänellä ollut muuta ratkaisua kuin jättää Väärävarjo, koska soturius oli Tuhkajuovalle kaikki kaikessa. Hän ajatteli, että pentue olisi Pimeyden Metsän lähettämä rangaistus siitä, että Tuhkajuova oli ollut niin tunteidensa vietävissä.
Naaras synnytti kaksi pentua leirin ulkopuolella. Toisen pennuista hän antoi Väärävarjolle, joka lähti klaanista pysyvästi ja toisen Tuhkajuova piti itsellään luvaten, että kasvattaisi pennun niin hyvin kuin vain voisi. Henkäysvarjo lupasi esittää pennun isää, mutta kolli ei rakastanut Tuhkajuovaa enää kuten aiemmin.

Vain Tuhkajuova, Väärävarjo ja Henkäysvarjo tietävät Pohjaharhan olevan Tuhkajuovan pentu. Muut eivät myöskään tiedä Tuhkajuovan rakastuneen Väärävarjoon.