Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu istui oppilaiden pesän edustalla tylsistyneenä. Varjokarva oli antanut oppilaalleen loppupäivän vapaaksi. Sähkötassua, eikä sen kummemmin Sinitassuakaan näkynyt leirissä. Sulkatassu oli käynyt tarkastamassa myös oppilaiden pesän, mutta se oli tyhjillään. Pentutarhalla voisi käydä, mutta Sulkatassu luopui ajatuksesta nopeasti. Hän oli juuri päässyt eroon pentutarhan vankeudesta, eikä hän haluaisi viettää aikaa siellä. Oppilas kaipasi seikkailuja. Hän olisi halunnut lähteä tutkimaan Eloklaanin reviiriä, mutta Varjokarva oli ankarasti kieltänyt sen. Eloklaani oli aivan uusi tuttavuus Sulkatassulle, ja itse asiassa koko Kuolonklaanille. Sen ominaistuoksu oli erilainen kuin Kuolonklaanissa, ja eloklaanilaiset vaikuttivat ihan ystävällisiltä. Sulkatassu tiesi sen, koska hän oli partiossa nähnyt muutaman kerran eloklaanilaisia. Emo ja isä eivät pitäneet Eloklaanista, eikä oikein kukaan muukaan. Ei Sulkatassukaan sinne olisi halunnut muuttaa, mutta hän olisi halunnut vain käydä pienellä seikkailulla. Mitä se olisi haitannut?
Vihdoinkin! Sulkatassu huomasi Sinitassun astuvan Ruusutuikkeen perässä leiriin. Oppilas kipitti heti pentuetoveriaan vastaan.
“Ota tuoresaaliskasasta jotain syötävää, olet ansainnut sen”, savunharmaa naaras sanoi Sinitassulle, jonka jälkeen soturi lähti omille teilleen.
“Keksitäänkö jotakin jännittävää?” Sulkatassu kysyi, vaikka tiesi ettei Sinitassu innostuisi asiasta lainkaan.
“Minulla on nälkä”, Sinitassu ilmoitti rauhallisella äänellä ja astui pentuetoverinsa ohitse. Harmaanruskea Sulkatassu seurasi siskoaan tuoresaaliskasalle, ja sitten oppilaiden pesälle.
“Leikitäänkö jotain sen jälkeen, kun olet syönyt? Vaikkapa sammalpalloa!” Sulkatassu ehdotti. Sinitassu käänsi katseensa taivaalle. Pilvet olivat peittäneet auringon, joka oli jo ohittanut huippunsa ajat sitten. Sinitassu kohautti lapojaan.
“Minua väsyttää, ja huomenna on aikainen herätys. Mene kysymään jotakin muuta, jooko?” Sinitassu kysyi. Sulkatassu huokaisi turhautuneena. Hän ei ollut lainkaan yllättynyt siitä, että Sinitassu oli kieltäytynyt.
Oppilas jäi istuskelemaan pentuetoverinsa kanssa leirin pääaukiolle. Kumpikaan ei sanonut mitään. Tovin kuluttua Sulkatassu kyllästyi istuskeluun, ja hän nousi ylös.
“Hei Mustikkatassu”, harmaanruskea oppilas tervehti oppilastoveriaan. Mustikkatassu oli hetki sitten saapunut leiriin. Siniharmaa kollikissa hymyili hennosti Sulkatassulle. Mustikkatassu oli oikeastaan aina ollut osa Sulkatassun leikkejä pentuina. Kolli oli vain muutaman päivän vanhempi Sulkatassua.
“Hei”, kolli vastasi.
“Haluaisitko leikkiä kanssani sammalpalloa?” Sulkatassu kysyi mahdollisimman ystävällisesti, jotta kissa suostuisi leikkimään. Mustikkatassu pudisteli pahoitellen päätään.
“Kuulostaisi mukavalta, mutta olen ihan kamalan väsynyt”, oppilas irvisti.
“No, ei voi mitään”, Sulkatassu kohautti lapojaan ja jäi katsomaan, kun Mustikkatassu katosi oppilaiden pesään. Niinpä naaras luovutti. Hän tyytyi kohtaloonsa ja jäi istuskelemaan leirin laitamille aivan yksin. Sähkötassuakaan ei näkynyt missään. Sulkatassu toivoi, että huominen päivä olisi seikkailun täyteisempi.
// 367 sanaa
