Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltotassu pöyhi uusia sammalia mukavammaksi, jotta hän nukahtaisi helpommin seuraavana yönä. He olivat juuri saaneet Tattitassun kanssa raahattua vanhat makuualustansa pentutarhalta oppilaiden pesälle, mutta olivat heti sen jälkeen joutuneet käymään hakemassa vielä lisää uutta sammalta vuoteisiinsa, sillä ne olivat jo aika pahasti kuluneet ja kova maa tuntui nukkuessa kuhmuraisena sen läpi.
”Mitä luulet, pitääköhän Sulkavirta minusta?” Tattitassu mutisi hänen vieressään. Aaltotassu keskeytti tekemisensä ja kääntyi katsomaan veljeään yllättyneenä silmiään räpytellen.
”Mikä kysymys tuo nyt muka oli?”
Tattitassu nappasi kynsillään sammalien mukana tulleen oksan pois vuoteestaan, eikä katsonut sisareensa päin puhuessaan. ”No kun te kaksi olette niin läheiset. Hän olisi varmasti halunnut saada sinut oppilaakseen minun sijastani.”
Aaltotassu tunsi syyllisyyttä, vaikkei osannutkaan sanoa, miksi. Hän ja Sulkavirta olivat olleet ystäviä jo muutaman kuun ajan. Heidän yhteisen leirin ulkopuolelle tehdyn seikkailunsa jälkeen he olivat lähentyneet entisestään. Aaltotassu oli joka päivä käynyt tiedustelemassa naaraalta, millainen päivä tällä oli ollut, ja oli samalla itse kertonut pentutarhan kuumimmat jutut ja juorut soturille. Eikä hän kieltänyt sitä, etteikö olisi halunnut Sulkavirtaa mestarikseen, mutta ennen kaikkea hän halusi, ettei hänen veljensä tuntenut oloaan jotenkin huonoksi tai ei-halutuksi.
”Pötyä!” hän puhahti ja kääntyi jatkamaan vuoteensa asettelua. ”Sulkavirrasta tulee sinulle hyvä mestari. Hän on tosi hauska ja siisti! Te tulette varmasti hyvin juttuun, usko pois!”
Tattitassu ei sanonut enää mitään, joten hän oletti, että veli oli jokseenkin tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Aaltotassu aikoi puhua jossain Sulkavirralle ja pyytää tätä olemaan erityisen mukava Tattitassulle, jotta kolli löytäisi rohkeutensa ja tulisi ulos kuorestaan. Jos niin ei kävisi, hänestä tulisi hylkiö Kuolonklaanissa ja kaikki voisivat komennella häntä mielensä mukaan.
”Mahtavaa, että tekin olette nyt oppilaita!” Aaltotassu kääntyi kohti kahta naarasta, jotka hän oli tiennyt koko ikänsä. Saukkotassu ja Sirpaletassu olivat tulleet seisomaan heidän taakseen. Kummankin turkki oli tuulen tuivertama ja he näyttivät väsyneiltä, mistä Aaltotassu päätteli, että kaksikko oli juuri tullut harjoituksista.
”Niin on”, Aaltotassu kehräsi. Tattitassu hänen vieressään piirteli kynnellään maahan, eikä suostunut edes katsomaan heidän vanhoja ystäviään. Myös Sirpaletassu näytti välttelevän katsekontaktia.
”Joko te olette päässeet käymään leirin ulkopuolella?” Saukkotassu kysyi silmät loistaen. Aaltotassun olisi tehnyt mieli sanoa hänelle, että oli käynyt leirin ulkopuolella jo ennen tätä, mutta hän tuli nopeasti toisiin aatoksiin ja pudisteli vain päätään kielteiseksi vastaukseksi.
”Emme, mutta menemme varmaan pian”, hän naukaisi ja yritti sitten päästä naaraiden ohi. ”Itse asiassa meidän taitaakin olla jo aika lähteä etsiskelemään mestareitamme, jotta voimme ilmoittaa heille olevamme valmiita.”
Jäämättä odottamaan kaksikolta mitään erikoisempaa vastausta, hän työntyi Tattitassu kömpelösti perässään tullen näiden ohi pesän suuaukolle. Hän pujahti edeltä ulos ja jäi hetkeksi seisomaan suuaukon eteen nauttiakseen raikkaasta ilmasta ympärillään. Sitten hän siirtyi ja antoi Tattitassun kömpiä pois pesästä.
”Seuraavaksi meidän kai täytyy etsiä Sulkavirta ja Sähkötuho. He kertovat meille, mitä meidän täytyy tehdä.”
//Sulka ja Sähkö saa tästä halutessaan jatkaa sitten xd
//441 sanaa
