Pyräkkäpentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Saavuimme aukiolle juuri sopivasti kahden soturin yhteenoton jälkimaininkeihin. Klaanin varapäällikkö oli parhaillaan selvittelemässä tilannetta, kun Myrskypentu yllättäen säntäsi tilanteen keskelle. Yritimme huutaa häntä pysähtymään – tai ainakin minä yritin, nimittäin oli vaikea tulkita, käskikö Kaamospentu huudoillaan sisartaan palaamaan takaisin vai yrittikö hän pikemminkin yllyttää tätä.
Vaikka sisareni oli varsin isokokoinen – ja poikkeuksellisen paksukalloinen -, en uskonut hänen pärjäävän täysikasvuisille sotureille. Kissat olivat saaneet toisilleen aikaan melko pahaa jälkeä, ja minua huoletti, että Myrskypentu saattaisi vahingossa saada kuonoonsa asettuessaan riikapukareiden väliin.
Yhtäkkiä tuttu kissa ilmestyi jostakin ja nappasi pentuetoverimme hampaisiinsa. Naamalleni levisi leveä hymy, kun isä tassutteli meitä kohti räpiköivä Myrskypentu mukanaan. Raidallinen kolli laski vaaleaturkkisen pennun maahan ja katsoi meitä tuimasti.
”Mitä te kolme täällä teette? Ettehän ole aiheuttaneet Pimentovarjolle harmia?” Isä oli lähinnä huvittava, kun hän yritti kuulostella meitä vakavissaan. Yleensä torumisen hoiti emo, ja ihan syystäkin.
”Tulimme etsimään sinua!” hihkaisin ja juoksin soturin jalkojen ali. ”Meillä oli tylsää pentutarhalla, ja emo oli liian kiireinen jutellessaan ystävänsä kanssa, ettei huomannut meidän poistuvan.” Mielestäni meillä oli tarpeeksi hyvät perusteet lähteä pesästä omin luvin. Jos siitä ei jäänyt kiinni, niin mikä meitä oli estämään?
//Kaamos?
