Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Katsahdin Pimentovarjoa tuon puhuessa. Olisin tahtonut vastata jotakin, mutta musta soturi jatkoi vain puhumistaan. Vaikka en pitänytkään Pimentovarjon tavasta ajatella tätä asiaa, en voinut sanoa ajatuksen olevan ihan surkea. Jos tavoitteenamme olisi kukistaa Eloklaani, suunnitelma olisi jo puoliksi laadittu. Punatähti halusi kuitenkin elää sovussa toisen klaanin kanssa, ja hän nimen omaan oli kieltänyt kaikenlaisen juonien punomisen ja kapinoimisen.
”Punatähti uskoo, ettei Eloklaanista ole meille vaaraa, ja minä luotan häneen. Kuolonklaanissakin on heikkomielisiä kissoja, ja jos klaani lähenee Eloklaanin kanssa, he varmasti seuraavat Hopeaputouksen jalanjälkiä ja vaihtavat klaania. Se ei ole sääntöjen mukaan laitonta, eli kukaan ei voisi heitä estää”, huomautin ja katselin samalla Pimentovarjon takana näkyvää Hehkulampea. Lampi tuntui vetävän minua jälleen puoleensa. Tämä viherlehden yö oli raikas. Tuulenvire käväisi vähän väliä turkillani. Taivas oli kirkas, eikä yhtäkään pilveä näkynyt.
Enempää emme ehtineet puhua, kun Punatähti lähti johdattamaan kissoja Kivikukkulalle. Kukkulan laelle pääsi helpoiten loikkimalla lähekkäin olevien kivien päältä. Hajujen perusteella Eloklaani ei ollut vielä paikalla.
Itse kokoontumispaikka oli melko tilava. Tänne mahtuisi helposti parikymmentä kissaa. Alue oli melko tasainen, eikä kukkulalla kasvanut yhtäkään puuta tai pensasta. Kivinen alusta ei ollut suotuisa kasveille. Keskellä kukkulaa sijaitsi suuri kivi.
Eloklaania ei näkynyt, joten Punatähti kehotti kaikkia odottamaan. Minä seurasin katseellani Sulkatassua ja Sähkötassua. Kaksikko katosi näkyvistäni vain hetken kuluttua.
Siispä käänsin katseeni taivaalle. Tähdet tuikkivat kirkkaina, ja tukivat täysikuun valoa. Yö oli yllättävän valoisa. Otin oman paikkani Kivikukkulan reunamilta, mahdollisimman läheltä Hehkulampea. Käänsin selkäni kukkulan keskustalle ja katselin lampea.
Auringonlaskun myötä sininen väri oli muuttunut haaleammaksi. Täysikuu heijastui vedenpintaan.
”Tervehdys”, Väärävarjon matala ääni kuului takaani, mutten vaivautunut kääntämään edes päätäni soturin suuntaan. Valkea kissa istuutui vierelleni.
”Hehkulampi on kaunis jopa yöllä, aivan kuten sinäkin. Kuunvalo saa turkkisi suorastaan säteilemään”, kolli lateli kohteliaisuuksia, ja yritin olla huomioimatta niitä parhaani mukaan. Mutta jos totta puhuttiin, tunsin sydämeni lyövän lujempaa aina kun kolli jutteli minulle tai oli edes lähelläni. Inhosin sitä tunnetta, enkä tiennyt mistä se edes tuli. Kuolonklaanilaiset vaikenivat. Käänsin pääni Eloklaanin reviirin suuntaan. Eloklaanilaiset kulkivat Mesitähden johdolla Hehkulammen rantaa myöten kohti Kivikukkulaa.
Kului pieni tovi, kunnes eloklaanilaiset olivat kukkulalla yhdessä kuolonklaanilaisten kanssa. Ilmapiiri oli varsin kireä, ja Mesitähti pahoitteli kovalla äänellä myöhästymistään. Punatähti ei reagoinut siihen mitenkään, vaan viittoi toisen klaanin päällikön kanssaan kohti kukkulan keskustassa olevaa kiveä. Henkäysvarjo ja Eloklaanin varapäällikkö ja Punatähden tytär, Minttuliekki ottivat paikkansa suuren kiven toiselta puolelta. Ilmeisesti tässä luotiin jonkinlaisia tapoja ja perinteitä.
Mesitähti otti itselleen kunnian puhua ensin. Kolli jauhoi jotakin siitä, miten Eloklaanilla meni tällä hetkellä. Hänen puheenvuoronsa oli kuolettavan tylsää kuunneltavaa. Ei minua kiinnostanut, ketkä Eloklaanissa olivat ansainneet soturi- tai oppilasnimensä lähiaikoina.
Sen sijaan yksi kiinnostava asia hänen puheessaan tuli ilmi. Eloklaanissa kissoja opetettiin uimaan. Aivan, uimataitoinen Lauhalaukka oli siirtynyt Eloklaaniin ja takuulla opetti uuden klaaninsa jäsenille kaiken mitä minä hänelle olin opettanut. Punatähti saisi ottaa mallia tässä asiassa Mesitähdestä. Uintitaito oli loppujen lopuksi elintärkeä taito, etenkin kun Kuolonklaanissakin kissat joutuivat lähes päivittäin ylittämään jokea.
Sitten Mesitähti astui taaksepäin ja antoi Punatähdelle puheenvuoron. Punaruskea päällikkö piti asiansa lyhyenä. Hän ei turhaan maininnut vastanimettyjä sotureita tai oppilaita, eikä maininnut sanallakaan reviirillä liikkuvasta murhaajasta. Päällikkö oli kuin kaikki olisi ennallaan. Sen enempää päälliköt eivät klaanien edessä puhuneet, vaan he ilmoittivat kokouksen jatkuvan vielä hetken. Kissat saisivat keskustella keskenään, ja sen jälkeen klaanit lähtisivät taas omille teilleen omiin leireihinsä.
Väärävarjo vilkaisi minua, ja sanaakaan sanomatta lähti kävelemään kohti kissajoukkoa. Hetken ajan näköpiirissäni oli kaksi valkeaa kissaa, ja huomasin heissä todella suuren yhtäläisyyden. Nyt ymmärsin, miksi Väärävarjo oli näyttänyt niin tutulta minun löytäessäni hänet klaanin reviiriltä.
Ellei Mesitähden turkilla olisi ollut vaaleanruskeita kohtia, olisin voinut varmasti luulla häntä Väärävarjoksi. Jätin asian sikseen, ja päätin etsiä Pimentovarjon käpäliini. Eloklaanilaisille minä en puhuisi ellei olisi pakko, mutta Pimentovarjon kanssa vaihtaisin mielelläni muutaman sanan lisää.
Naaras istui vähän matkan päässä Sulkatassusta, Sähkötassusta ja tummanruskeasta eloklaanilaiskollista. Istuuduin lupaa kysymättä Pimentovarjon vierelle. En kuullut mitä jälkeläiseni keskustelivat tummanruskean tabbykuvioisen kissan kanssa, mutta pidin katseeni heissä tiukasti. Huomasin Sähkötassun huomaavan sen. Toivoin, että tarkkaileva katseeni saisi kaksikon miettimään edes vähän sitä, mitä he vihollisklaanin jäsenelle puhuisivat.
”Oletko aiemmin tavannut kahta kissaa, jotka sattumalta näyttävät aivan toisiltaan? Jos en tietäisi, voisin vaikka vannoa, että Väärävarjo ja Mesitähti ovat sukua”, totesin hiljaisella äänellä ja viitoin hännälläni Mesitähden suuntaan.
//Pimento? Jos et ehi tänää enää jatkaa tästä ni Pimento voi ottaa ton asian puheeks vaikka sit kokoontumisen jälkeen cx
// 683 sanaa
