Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki katseli hermostuneena aukiolle kerääntynyttä joukkoa. Pimentovarjo oli määrännyt hänet partion johtoon ja se hermostutti häntä. Kylmäliekki ei ollut elämänsä aikana kovinkaan montaa partiota johtanut ja hän oli lähes kauhuissaan. Partion turvallisuus ja partioinnin onnistuminen oli hänen vastuulla. Harmaaturkkinen kissa oli kuitenkin kiitollinen, että hänelle oli suotu näinkin vastuullinen tehtävä. Kylmäliekki päätti, että hän onnistuisi tässä ja näin olisi Pimentovarjon luottamuksen arvoinen. Kylmäliekki hymyili varovaisesti Tuimakatseelle, kun heidän katseensa kohtasivat. Hän oli juuri johdattelemassa partion leiristä ulos, kunnes Höyhenhalla, rangaistuksen saanut naaras asteli heidän luokseen ja kysyi pääsisikö hän mukaan. Höyhenhalla ei saanut poistua leiristä ilman puhdasverisiä ja Kylmäliekki otti naaraan mielellään heidän matkaansa. Kaiken lisäksi olihan toinen hänen veljensä tytär! Vaikka kyllä kolli olisi toisen ottanut muutenkin mukaansa.
”Totta kai pääset mukaan, lähdemme nyt matkaan”, savunharmaa kissa naukaisi ja heilautti häntäänsä muille kissoille. He lähtivät sitten Leppätassun innokkaiden naukaisujen saattelemana matkaan ja Kylmäliekki yritti parhaansa mukaan terästää ajatuksiaan. Hänen ajatuksissaan pyöri ainoastaan Huomenkyyhky ja naaraan tulevat pennut. Hänen oli edelleen hyvin vaikea uskoa, että hänestä tulisi todella isä. Jääviilto ei ollut ottanut uutisia hyvällä ja Kylmäliekistä tuntui, että hän oli pettänyt veljensä. Hänen olisi pakko päästä toisen suosioon uudelleen ja pitää entistä enemmän eroa Huomenkyyhkyyn. Se oli välillä vaikeaa, mutta viime aikoina tuntui, että valkokilpikonnakuvioinen naaras oli päättänyt sulkeä hänet pentujensa elämästä. Savunharmaa kolli oli valittanut asiasta Jääviillolle ja toivoi, että saisi punaruskealta kissalta apua tähän ongelmaan. Jääviilto keksisi takuulla, toinen oli kaikista fiksuin kissa kenet savunharmaa kolli tunsi. Toisesta olisi ollut ainesta varapäälliköksi, mutta Henkäystähti oli valinnut Pimentovarjon seuraajakseen. Sen lisäksi Kylmäliekkiä huolestutti hieman oppilaansa Yrttitassun tilanne ja Kylmäliekki toivoikin toisen pääsevän mahdollisimman pian takaisin harjoituksiin. Yrttitassu oli etevä oppilas ja edistynyt hyvin. Päästessään Lehtikuusilaaksoon partion jäsenet erkanivat saalistamaan tahoillaan ja Kylmäliekki katosi aluskasvillisuuden sekaan. Kollikissa jolkotteli yrittäen saada hajujälkeä, mutta ei kulunut aikaakaan, kun hänen saalistamisen keskeytti äänekäs rääkäisy. Pian hän erotti Leppätassun äänen huutavan kettua ja Kylmäliekille tuli kiire. Oliko hänen partionsa keskeyttänyt kettu? Pimentovarjo ja Henkäystähti taatusti tappaisivat hänet, jos partion jäsenille kävisi huonosti! Kylmäliekki loikki pitkillä loikilla Höyhenhallan luokse ja juuri, kun kettu oli käymässä maassa makaavan valkean naaraan kimppuun, iski hän kyntensä suippokuonon lapaan. Kettu kääntyi ja unohti Höyhenhallan hetkeksi saadessaan vanhemman kollin kimppuunsa. Pian myös Tuimakatse oli rynnännyt paikalle ja kaksi kollia taistelivat punaturkkisen koiraeläimen kanssa. Kylmäliekki nyhti kynsillään ketusta karvaa ja jakeli ketulle nopeita iskujaan. Hän hyödynsi vahvuuttaan, eli nopeuttaan. Kylmäliekki ja Tuimakatse lähtivät häätämään kettua Kuolonklaanin reviiriltä. Kaksi kollia juoksivat ketun perässä ja jakelivat ulisevalle koiraeläimelle iskuja, mikäli toinen yritti kääntyä. Pian he saavuttivat rajan ja ajoivat ketun pohjoiseen päin. Kylmäliekki puuskutti kuuluvasti ja vilkaisi keltasilmäiseen Tuimakatseeseen, joka kohautti olkiaan muutaman kerran.
”Missä kunnossa Höyhenhalla oli, näitkö sinä?” Kylmäliekki kysyi kollilta, joka kohautti vain hiljaisesti olkiaan. Kollia hieman hermostutti Tuimakatseen hiljaisuus, mutta hän ei antanut sen haitata.
”Minä en kiinnittänyt huomiota, meidän olisi parasta palata”, Tuimakatse naukaisi lopulta ja heilautti Kylmäliekille häntää. Savunharmaa kissa lähti hiljaisuuden vallitessa Tuimakatseen kanssa kohti Lehtikuusilaaksoa, jossa heitä odottivat partion muut jäsenet. Kuuraturkki ja Leppätassu olivat selvinneet ruhjeitta, mutta Höyhenhalla oli ottanut ketulta osumaa. Kylmäliekki pyyhkäisi käpälällään kuonoaan ja tunsi siitä valuvan hieman verta. Ketun hampaat olivat raapaisseet hänen kuonoaan ikävästi. Enemmän hän oli kuitenkin huolissaan veljen tyttärensä voinnista..
”Oletko sinä kunnossa, Höyhenhalla? Näytät siltä, että sinä tarvitsisit parantajaa”, Kylmäliekki naukaisi huolestuneella äänellä ja katsoi vaaleaa kissaa lempeähkösti.
”Olen minä, elossa ainakin. Kiitos Kylmäliekki, kiitos todella. Sinä pelastit minun henkeni”, Höyhenhalla henkäisi ja kosketti kollia hännällään. Kylmäliekki hymyili toiselle ja katsahti sitten Tuimakatseeseen, joka oli ollut myös häätämässä kettua. Kolli oli kunnossa, mutta Höyhenhalla pitäisi saattaa takaisin leiriin.
”Tuimakatse, hoida sinä tämä partio loppuun. Minä lähden viemään Höyhenhallan takaisin leiriin, hän tarvitsee parantajaa”, savunharmaa kissa maukaisi ja nyökkäsi Tuimakatseelle. Soturi oli onneksi kokenut partioiden johtaja, Kylmäliekki oli itse aivan toista maata. Kylmäliekki ja Höyhenhalla lähtivät kohti Eloklaanin leiriä. He eivät jutustelleet paljoakaan, molempien sydämet pamppailivat edelleen.
”Pääsen sitten oppilaasi seuraksi Hehkuaskelen vastaanotolle”, soturinaaras sanahti hiljakseen, kun he olivat leirin suuaukolla. Kylmäliekki nyökkäsi ja asteli toisen edellä leiriin. Hän saatteli Höyhenhallan parantajanpesälle ja kehotti toista kertomaan Yrttitassulle terveisiä, että hän tulisi pian tervehtimään oppilastaan. Sen tehtyään hän lähti suuntaamaan päällikönpesälle, hänen pitäisi kertoa Henkäystähdelle, että he olivat häätäneet ketun. Kylmäliekki sukaisi rintaansa hermostuneena ja tunsi sydämensä pamppailevan yhä kovemmin. Henkäystähden kanssa keskusteleminen hermostutti, jopa pelotti häntä. Kollilla oli niin paljon valtaa, mitä jos hän sanoisi jotain väärää? Siitä huolimatta hän otti rohkeasti askeleen kohti päällikönpesää.
