Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Henkäysvarjo oli tullut luokseni sotureiden pesään ja yrittänyt vielä keskustella asioista. Vaikka tein heti selväksi, etten ollut kiinnostunut keskustelemaan soturin kanssa juuri nyt, hän ei ollut luovuttanut. Lopulta olin joutunut tiuskaisemaan hänelle ilkeästi, jonka jälkeen poistuin pesästä. Pääaukiolla oli vähän kissoja, jonka vuoksi en voinut lähteä leirin ulkopuolelle kävelylle tai uimaan. Niinpä kävelin pesän toiselle puolelle katselemaan, kuinka vesi putosi korkealta keskelle lampea. Se sai mieleni rauhoittumaan. Onnekseni Henkäysvarjo ei lähtenyt perääni, vaan sain olla kaikessa rauhassa. Välillä vesipisarat lensivät turkilleni asti putouksesta. Se ei haitannut ollenkaan. Mieleni teki pulahtaa viileään veteen, mutta annoin ajatuksen pysyä vain ajatuksena. Lammessa uiminen ei ollut kovinkaan mukavaa, koska koko ajan täytyi varoa vesiputousta. Jos meni liian lähelle putousta, en välttämättä päässyt enää pintaan. Katseeni liukui putoavasta vedestä lammen toiselle puolelle. Taivaslaulu seisoi nuoren pennun kanssa lammen laidalla. Soturi pysytteli hieman etäämmällä lammesta. Mieleeni muistui se kerta, kun Taivaslaulu oli mennyt heikoille jäille. Soturi oli ollut silloin vielä pentu, jonka minä pelastin hukkumiselta.
Huomasin pennun kurottelevan eteenpäin kuonollaan. Taivaslaulu huomasi saman, mutta naaras ei ehtinyt kuin nousta ylös. Pian pieni pentu putosi veteen. Pentu räpiköi vedessä paniikissa, eikä Taivaslaulu tuntunut tietävän mitä tehdä. Juuri kun hänen katseensa osui minuun, lähdin jo juoksemaan kohti lampea. Loikkasin kaarevalla loikalla veteen etukäpälät edellä. Pääsin nopeasti pennun alle ja onnistuin nostamaan hänet pois pinnan alta. Hän onnistui kuitenkin räpiköimään itsensä alas selästäni. Kirosin mielessäni ja sukelsin taas pinnan alle. Nyt taartuin hampaillani kissan niskanahkaan ja vedin hänet pinnalle.
”Älä räpiköi tai jätän sinut tähän!” sihahdin, kun pentu huitaisi käpälällään silmääni. Ihme kyllä, pentu lopetti räpiköimisen hetkessä. Uin kaikessa rauhassa takaisin rantaan ja laskin pennun kuivalle maalle. Hän yski vettä pois keuhkoistaan.
”Kiitos”, Taivaslaulu naukui ja katsoi minua kiitollisena.
”Miksi ihmeessä toit pennun lammelle? Olet itse erityisen hyvä esimerkki siitä, miksi pennut pidetään kaukana lammesta, jos uintitaitoisia kissoja ei ole mukana. Oli sinun onnesi, että satuin olemaan paikalla”, sähähdin minua jonkin verran nuoremmalle soturille piikikkäästi.
//Taivas? Pähkinä?
// 316 sanaa
