Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Herättyäni astelin leirin aukiolle ja huomasin Mäyrätassun ja Orvokkitassun juttelemassa. Menin heidän luokseen. “Hei,” sanoin iloisena. “Hei, Lumikkotassu!” Mäyrätassu sanoi ja kosketti nenällään otsaani lempeästi. Hymyilin hänelle ja käännyin Orvokkitassua kohden. “Mistä te tulitte?” kysyin koska haistoin raikkaan ulkoilman heidän turkeistaan. “Olimme taisteluharjoituksissa ja saalistamassa,” Orvokkitassu sanoi kehräten. Tunsin siteen meidän kolmen ympärillä, joka teki minusta ja Orvokkitassusta sielun sisaret ja Mäyrätassusta minulle kuin veljen mutta toisilleen he olivat kumppanuksia. Ihan varmasti olivat. Minä vain tiesin sen ihan varmasti. “Hauskaa,” sanoin ja käänsin katseeni taas kolliin. “Onko vaikeaa taistella puolisokeuden kanssa?” kysyin ystävällisesti. “On se hieman vaikeampaa kuin ennen mutta kyllä siihen varmasti tottuu,” hän vastasi viisaasti mutta naurahtaen onnesta mutta näin kyllä varjon, joka häivähti hänen kasvoillaan. “Kyllä sinä pystyt siihen,” rohkaisin hiljaa kuiskaten mutta tiesin, että hän kuuli. “Niin, niin pystyn,” Mäyrätassu sanoi ja hymyili itsevarmasti. Tassutin tuoresaaliiden luokse ja nappasin kasan päältä lämpimän hiiren. “Toitteko te tämän?” kysyin ja kyyristyin syömään koska en ollut syönyt todella pitkään aikaa. “On. Mäyrätassu nappasi sen,” Orvokkitassu sanoi ylpeänä. “Hienoa Mäyrätassu,” sanoin ylpeänä ystävästäni ja katsahdin häneen. Kun olin syönyt, nousin pystyyn. “Minun pitää mennä mestarini luokse,” sanoin ja heilautin häntääni. “Tuimakatse, mennäänkö me tänään harjoittelemaan?” kysyin mestariltani.
// 200 sanaa
// Tuima?
