Pihkapentu
Kirjoittaja: Nagini
Karhutassuksi esittäytynyt oppilas johdatti Pihkapennun ja Taivaspennun takaisin pentutarhalle. Vaikkakin oranssinruskea kolli olikin innokas oppimaan uusia taitoja Karhutassulta, häntä epäilytti hieman. Miksi he menivät takaisin pentutarhaan? Eihän siellä olisi tilaa harjoitella taisteluliikkeitä tai saalistustekniikoita. Pihkapentu muisti kuitenkin arpisen pitkäkarvaisen naaraan sanat Karhutassulle. Hän oli puhunut jotain makuualusten vaihtamisesta. Se ei kuulostanut miltään taisteluliikkeeltä eikä läheskään yhtä jännittävältä. Pihkapentu tekisi kuitenkin mitä tahansa tullakseen parhaaksi soturiksi, ja suostuisi mihin tahansa. Lisäksi hän ei voinut olla virnistämättä ajatukselle siitä, kun kertoisi tästä Jääpennulla. Punaruskea kolli olisi taatusti kateellinen!
Kun kolmikko saapui pentutarhaan, Karhutassu alkoi opastaa kahta pentua rullaamaan makuualusina käytettyjä sammaleita siistiksi pötköiksi. Pihkapentu katseli oppilasta tarkkaavaisesti, kun hän kääri vanhat sammalet tiukalle rullalle.
”Tämä kehittää nopeutta ja tarkkaavaisuutta, sillä jos ei ole valppaana, rullasta ei tule tarpeeksi tiukka ja se on hankalampi kuljettaa leirin ulkopuolelle”, Karhutassu naukaisi. Pihkapentu nyrpisti hieman nenäänsä, kun kastanjanruskea kolli työnsi rullalle käärityn sammalpötkön sivuun. Tämä ei näyttänyt ollenkaan niin hauskalta kuin Pihkapentu oli kuvitellut. Karhutassu oli kuitenkin suostunut opettamaan heille jotakin, ja kolli ymmärsi olla kiitollinen siitä. Moni muu olisi tuskin ottanut heitä mukaansa suorittamaan tällaisia tehtäviä ja vielä opastamaan heitä.
Pihkapennun vieressä istunut Taivaspentu kokeili pyörittää sammaleet rullalle ensimmäisenä. Karhutassu työnsi palan sammalta naaraan eteen, ja pentu aloitti pyörittämisen. Hänen liikkeensä eivät kuitenkaan olleet yhtä sulavat ja varmat kuin Karhutassun. Huolimatta haparoivista liikkeistä, naaras yritti tehdä rullan yhtä nopeasti kuin Karhutassu, minkä vuoksi valmis pötkö ei näyttäny siistiltä rullalta vaan enemmänkin kasalta. Pihkapentu hymähti hiljaa toisen pennun yritykselle, mutta ei ehtinyt tarkkailla häntä enää kauaa.
”Pihkapentu, kokeile sinä pyörittää nämä sammalet rullalle”, Karhutassu tokaisi ja osoitti hännällään pientä sammallaattaa, joka tuoksui vahvasti Naarmunenältä. Pihkapentu tajusi palan olevan klaanivanhimpien pedistä. Hän vilkaisi nopeasti Karhutassua, jonka oranssit silmät olivat liimautuneet häneen, ennen kuin asettautui sammaleen eteen ja alkoi pyörittämään sitä rullalle.
Karhutassun tekemänä rullan pyörittäminen oli näyttänyt helpolta ja vaivattomalta, mutta kun Pihkapentu yritti saada sitä kieritettyä honteloilla jaloillaan, se vain hajosi kerta toisensa jälkeen pentutarhan kovalle maalle. Pieniä sammalhippuja, roskia ja kissankarvoja varisi Pihkapennun eteen, ja häntä alkoi aivastuttaa. Hieman turhautuneena epäonnistumiseensa hän katsoi Taivaspennun tekemää rullaa toivoen saavansa vertaistukea. Naaraan pötkö näytti kuitenkin nyt jo paljon paremmalta. Pihkapentua harmitti, sillä hän ei pitänyt siitä, että oli huono kaikessa. Hän ei osannut taistella eikä vaania, ja näköjään hän oli myös ihan surkea pyörittelemään sammalia rulliksi. Kaikki johtui hänen pitkistä jaloistaan, joista ei ollut muuta kuin harmia. Kolli ei ollut edes nopea juoksija, vaikka niin olisi voinut luulla. Hän ei vain hallinnut jalkojaan ja kompuroi ihan tavallisessa kävelyvauhdissakin. Pihkapentu ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan yritti hammasta purren uudestaan. Hän tiesi, ettei kukaan osannut heti kaikkea ja jotta pääsisi soturiksi, täytyi harjoitella ankarasti. Kolli keskittyi kovasti tarttuessaan sammaleeseen tassuillaan ja yritti muistella miten Karhutassu oli rullannut palan sammalta. Tällä kertaa hän sai tassunsa tottelemaan itseään joten kuten ja sai kuin saikin rullan valmiiksi. Sammalpötkö näytti jopa melko siistiltä. Ylpeyden tunne rinnassa lämmitti Pihkapennun sisintä, kun hän katsoi valmista rullaa. Sitten hän pyöritti sen varovasti Karhutassun tekemän rullan viereen niin, ettei se hajonnut matkan varrella. Meripihkanväriset silmät keskittyneesti sirrissä Pihkapentu otti itselleen uuden palan sammalta ja alkoi hitaasti rullata sitä. Nyt työ sujui jo paljon paremmin, kun tekniikka alkoi luonnistua ja Pihkapentu tiesi, mitä tehdä. Pötkö oli jo melkein valmis, kun Taivaspentu päätti ilmestyä kuin tyhjästä kollin viereen ja pilata hänen rullansa.
”Miten menee?” naaras kysyi. Hänen äänensä oli kimakka ja innostunut. Pihkapentu hätkähti, sillä hän ei ollut huomannut pennun tuloa ja onnistui siksi pilaamaan rullansa. Oranssinruskea kolli tunsi turhautumisen pistelevän ihoaan ja ajavan pois ylpeyden, joka oli tuntunut niin mukavalta ja lämpimältä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt turhautumistaan ulospäin, vaan aloitti vain alusta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei Taivaspennun tarvitsisi tietää, että sammalrullien teko oli hänelle vaikeaa.
”Paremmin kuin äsken”, Pihkapentu vastasi lyhyesti ja vilkaisi Taivaspentua. Naaras katseli hänen tassujensa liikkeitä tarkkaavaisesti pää kallellaan. Nyt kolli yritti tehdä rullan entistäkin paremmin, koska hän oli saanut yleisöä.
”On hienoa, että pääsimme oppimaan jotain jo ennen kuin olemme oppilaita”, kolli sanoi pystymättä peittämään ylpeyttä äänestään. Sitten hän katsahti nopeasti Karhutassua, joka pyöritti juuri omaa rullaansa muutaman hiirenmitan päässä heistä, ja madalsi ääntään. ”Olisi kyllä ollut hauskempaa, jos Karhutassu olisi opettanut meille taisteluliikkeitä.”
Pihkapentu kunnioitti vanhempaa oppilasta, eikä tuollaisten ajatusten sanominen ääneen ollut helppoa. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille pienelle pettymykselle, joka nakersi hänen rintaansa. Taivaspennun silmät suurenivat aavistuksen, kun hän kuuli Pihkapennun sanat. Naaras ei kuitenkaan vastannut mitään.
Pihkapentu sai viimein rullansa valmiiksi, ja pyöritti sen sitten muiden valmiiden joukkoon. Hän katseli pentutarhaa mielissään, sillä se oli nyt siivottu vanhoista sammalista. Kolli katsahti Karhutassua, joka nyökkäsi heille tyytyväisenä, eikä hän kaikesta huolimatta voinut olla muuta kuin ylpeä.
“Käyn nyt viemässä nämä ulos”, Karhutassu sanoi ja osoitti hännällään sammalrullia, “ja tuon tänne samalla puhtaita sammalia. Sitten voitte auttaa minua tekemään uudet ja puhtaat pedit kaikille.” Pihkapennun silmiin syttyi innokas hehku, kun Karhutassu puhui ulos menemisestä. Ehkä he voisivat auttaa kastanjanruskeaa oppilasta viemään sammalet ulos leiristä? Samalla he näkisivät, millaista oli leirin ulkopuolella.
“Karhutassu?” oranssinruskea pentu kysyi varovasti. Karhutassu oli jo kumartunut poimimaan sammalrullia hampaisiinsa, mutta kääntyi nyt katsomaan häntä. Hänen oranssit silmät tuntuivat suorastaan hehkuvan pentutarhan hämärässä. Ne toivat Pihkapennun mieleen auringon oranssinkultaiset säteet, jotka siivilöityivät pentutarhan sammalverhon lävitse.
“Voisimmeko me tulla viemään sinun kanssasi vanhoja sammalia pois leiristä?” Pihkapennun ääni oli mielistelevä. Hän halusi todellakin päästä katsomaan, millaista leirin ulkopuolella oli. Leiristä poistuminen oli kielletty pennuilta, mutta ehkä he pääsisivät Karhutassun mukaan! “Yhdessä saisimme ne helpommin ulos.”
// 888 sanaa
Karhu? Taivas?
